Demonit ovat liikkeellä...

...ja ihan kotinurkillani! Iltasanomat kertoo. Äänet päässä tulevat demoneista, ja lääkkeet ovat paholaisesta. Sama tyyppi aiheuttaa tietysti kaikki syövät ja sairaudetkin. Aika vastuutonta, sanon minä. Vaikea edes keksiä tästä mitään hauskaa, kun täälläpäin varmaan pyöriikin niitä ääniä kuulevia tai muuten heikossa kunnossa olevia.

It's coming right for us!

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli ehkä paras mielipidekirjoitus pitkään aikaan. Maria-Lisa Rodhin väitti, että kaupunkiin eksyviä eläimiä Ei tulisi heti tappaa. Itse olen ihmetellyt vähän samaa, ei ole sellaista villieläintä, etteikö sitä pitäisi hengiltä saada, jos se vain sattuu ihmisen elinpiiriin erehtymään. Ja ulkomaalaisille suomalaiset ylpeilevät läheisellä luontosuhteella. Tietäisivätpä vaan...

Yksi tv:n lempparisarjojani on uusiseelantilainen Eläintenpelastustiimi, jossa oikea viranomainen huolehtii eläinten hyvinvoinnista. Suomalaiset saanevat hyvän käsityksen kun tätä viranomaista kuvailee eläinsuojeluviranomaisen ja poliisin yhdistelmäksi. He eivät tapa ihmisasutuksen keskelle eksyneitä villieläimiä, edes riehaantuneita kenguruja, vaan ne otetaan kiinni ja siirretään kauemmas taajama-alueesta.

Asennekysymys.

Etsivä löytää?

Asunnon etsiminen on viheliäistä puuhaa. Ilmoitusten selaamista, kuvien katselua, fiilistelyä. Oisko se tämä, tässä se on, onpa kivasti laitettu! Näytöissä juoksemista, ai tällainen, joo-o, haistanko homeen kylppärissä, näenkö itseni tässä aamukahvia laittamassa? Laskemista, paljonko voin maksaa, putket tehdään milloin, paljonko tulee lisähintaa? Tekeekö joku korkeamman tarjuksen, häviänkö kilpailun?

Toisaalta välitilassa, kaikki suunnat auki, varmaa on vain kaupunki.

Olutekstra II

Rakas Alkomme on suuressa armeliaisuudessaan tuonut kansalaisten ulottuville uusia jänniä käsityöläisoluita. Itselleni tuli nimestä lievä epäily harrastelijamaisista litkuista, mutta kun joukossa on Mikkellerin ja Nørrebron kaltaisia kovia tekijöitä, ei mistään karvalakkisarjasta todellakaan ole kyse. Mukana on toki myös kotimaisia suosittuja nimiä, Suomenlinnan panimoa, Saimaan juomatehdasta (Keisarit), Teerenpeliä ja muuta.

Kaikkia en kerennyt maistelemaan, joten tässä vain pieni alkupala tarjolla olevista herkuista:

Nørrebro!

Nørrebron panimo + ravintola sijaitsee Kööpenhaminassa. Panimon nimi kertoo itse asiassa sijainninkin Nørrebron kaupunginosassa :) kotisivut täällä. Näillä on monenlaista laadukasta kurkunkostuttajaa, ja jopa tanskalaisittain harvinaisen paljon luomuoluita. Toiminta on myös hiilineutraalia. Tietoisuus tällaisesta on aina plussaa!

Ja sitten itse olueen:
King´s County Brown ale on yllättävän tumma. Minulla ei tosin ole hirveästi kokemusta aleista, mutta uskaltaisinpa sanoa, että tää on siitä tummemmasta päästä mitä on. Otin tämän kärsimättömänä suoraan jääkaapista ja jääkaappikylmänä maistui ensin kotikalja ja tuntui hiilihappo. Vähän lämmettyään alkoi tulla enemmän makua ja vivahteita, sitä enemmän, mitä lähemmäs optimaalia lämpötilaa päästiin. Olut on makeahko, muttei liian imelä tai äklö. Tuhti suuntuntuma, ei voi sanoa vetiseksi. Suklaa tulee hienosti esille. Itse asiassa näin harjaantumattomana, jos en tietäisi aleksi voisin luulla juovani portteria. Erittäin hyvä kaiken kaikkiaan, sarjassa hamstrattava.

Lisää tanskalaista, joskaan tämä ei ole Käsityöläisolut-sarjaa vaan muuten vaan erikoisvalikoimaa: Mikkellerin Jackie Brown. Tää on itse asiassa yllättävän samanlainen kuin King´s County. Komeampi vaahto ja vähemmän makeutta, maku silti pehmeä ja kahvinen. Tumma. Hyvin on myös täyteläisyyttä. Kahvi tulee esiin ja jopa hienoinen viskiaromi. Tätä olutta en tosin välttämättä menisi portteriksi luulemaan, on tässä sen verran keveyttä kuitenkin. Mutta kahvista Mikkellerin pojat tykkää, se on käynyt hyvinkin selväksi. Niiltähän on Alkon valikoimissa tänä keväänä myös Koppi Coffee IPA, jota ehdottomasti suosittelen jos tykkää ipasta ja on ehkä vähän harjaantuneempi oluenharrastaja kuin allekirjoittanut. Itse asiassa tajusin äsken kun yritin etsiä linkkiä tuohon Koppi Coffeen tietoihin, että näitä kahta saa vain Helsingin keskustan Arkadian myymälästä. Harmillinen juttu. Mutta kannattaa tehdä reissu sinne, jos vaan on asiointimatkan päässä.

Suomenlinnan panimo osallistuu käsityöläisolut-valikoimaan Winter Alella, jota en sittenkään uskaltanut ostaa. Sen sijaan olen tutustunut niiden portteriin, joka on maukas ja ihan kiva. Väri on sopivan tumma, jopa musta. Kahvi maistuu hienosti, mutta täyteläisyyttä olisin kaivannut ehkä lisääkin.

Sitten kevennetään. Olen tänä talvena tuntenut jotain selittämätöntä viehtymystä punaisiin aleisiin, Red Ale -oluisiin siis. Tässä yksi perushyvä:

St Peter´s Ruby Red Ale. Väri mukavan punertava, maku sopivan tuhti eikä ole liian imelä. Alkoholi tulee ehkä pikkasen liikaa läpi, vaikka onkin vahvuudeltaan vain 4,3 %. Sopii silti siemailtavaksi, kuten myös ruokajuomaksi.

Sitten vielä "kapinallisempi" Brew Dogin 5am Saint. Tässä on vähän enemmän luonnetta, kuten tälle panimolle sopiikin. Olut on punertava ja rapsakka. Humalan kitkeryys ei maistu niin voimakkaasti kuin voisi olettaa tämän tyyppiseltä tekijältä, tosin mullehan se on vaan hyvä! Valitettavasti tästä ei ole kuvaa.

Lopuksi vielä suomalaista, Stadin panimon American Saison:

Tän olisi tarkoitus olla belgialaistyyppinen, hedelmäinen ja sitruksinen. Olut on vaaleaa ja makeahkoa. Minulle hieman liian imelää, vaikka humalakin maistuu. Alkon tuoteselosteen lupaama pippurisuus jää hyvin hennoksi aavistukseksi. Tästä ei tullut suosikkiani, mutta ihan mielenkiintoinen kokemus silti. Vahva suoritus suomalaiselta pienpanimolta joka tapauksessa, ja varmaan menee alas paremmin jos tykkää vaaleista muutenkin. Tai ehkäpä kesällä, viileän sateisena iltana.

Näpit irti illuusiostani!

Julmuus on ok, kunhan se on tapahtunut tarpeeksi kauan sitten. Varsinkin jos samalla voi muodikkaasti käyttää käytettyä vaatetta. Eikä se tietenkään ole turkistarhalta, kun se on kierrätettyä! Voi mitkä mahdollisuudet tällainen ajattelutapa avaakaan!

Eei se eläimen kärsimys oikeasti katoa, vaikka siitä olisi aikaa. Jos pitää vanhan turkin käyttämättä jättämistä tuhlauksena, voi varmaankin sen kerran elämässä tuhlauksen sallia. Koska yleensä muuten on tietysti hyvin säästäväinen eikä tuhlaa ikinä mitään. Jos kyse ei olekaan tuhlaamisen kauhistuksesta, vaan muuten vaan harmittaa jättää kiiltävä eläimennahka kirpparin myyntipöydälle kun sen voisi pukea päälleen, on ehkä prioriteetit sittenkin muualla kuin säästäväisyydessä. Ja turhahan se on ollut alunperinkin eikä se, että sitä käyttää joku uusi ihminen myöhemmin, tee siitä yhtään sen parempaa.