Kontrolli parempi

Helsingin huumepoliisin päälliköllä on ollut omaa kivaa ja osaston touhu on ollut muutenkin, erikoista, tekisi mieleni sanoa. Mutta enpäs sano, vaan sen sijaan sanon, että ylläri! Silleen ironisesti. Koska eihän se oikeasti ole yllättävää, että valvonnan puutteessa aseman mahdollistamat väärinkäytökset lisääntyvät. Yleisesti ottaen Suomen kansa pitää poliisia laitoksena, valtion edustajana ja yksilönä luotettavana, ja useimmissa tapauksissa näin tietysti onkin, koska Suomi on vielä oikeusvaltion kirjoissa eikä esimerkiksi Aarnion sotkuista kirjoittelevia toimittajia hakata pimeillä kujilla. Se, että suurin osa toimii luotettavasti ja oikein, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vallan ja rankaisemattomuuden yhdistelmä ei saisi aikaan tällaisia asioita. Tämä, sekä taannoinen Puolustusvoimissa paljastunut harjoituskidutus osoittavat selkeästi, mihin yksilö voi ryhtyä, jos on sellaisessa asemassa, että voi tehdä tällaisia asioita ilman pelkoa rangaistuksesta. Sellaista mahdollisuutta ei minun mielestäni voi täysin eliminoida ikinä, joten rangaistuksen uhkaa tarvitaan. Puolustusvoimien tapauksessa rangaistus tuli, kuten kuuluikin. Vanhan sanonnan mukaan luottamus hyvä, kontrolli parempi.

Virkatut lasinaluset osa 2

No niin, kesän väriloisto on muisto vain ja silmäkin on tottunut harmaampaan ja tummempaan väriskaalaan. Mikäpä sopisi paremmin talvi-illan teekupposen alle kuin musta lasinalunen:

Lanka puuvillaa, koukku 3,5. Jätin ohjeen kaksi viimeistä kierrosta pois, näistä tuli silti aika isot (läpimitta noin 12 cm), ohuemmallakin langalla ja koukulla voisi saada kelvolliset aluset aikaan.

Ohjeen löysin täältä.

Valtakunnanhuorittelija radiossa

Radio Rockin aamukorporaatio haastatteli viikolla miestä, joka on laittanut youtubeen puhelinkeskustelussa Ylen työntekijän kanssa, käyttäen tästä ihan itse keksimäänsä titteliä. Ennen haastattelua kuunneltiin kyseinen puhelu. Yllättäen haastattelijat ei lähteneetkään "joojoo, kaikkihan ne on" -linjalle, vaan perusteluja kaivattiin ja ristiriitoihin kiinnitettiin huomiota. Mies haluaa Euroopan parlamenttiin.

En voi olla miettimättä, kuka äänestää toisia huorittelevaa ihmistä yhtään mihinkään ja miten tämä itsekään kuvittelee tolla asenteella pärjäävänsä kodin tai muunlaisen hännystelijöiden piirin ulkopuolella. Mutta käsitykseni Korporaatiosta parani hieman.

Sarjaekstra

Keskisyksy (onko sellaista määritelmää..? No, tämä pimeä aika ennen pakkasten ja lumen tuloa) on varsinainen flunssasesonki. Sairastellessa pitää olla jotakin jännää ja koukuttavaa katseltavaa. Onneksi nyt on kivasti erilaisia nettipalveluja, telkkarin puutteessa ei oikein voi vaan koomailla tv-kuvavirran ääressä (mikä on aikanaan toiminut varsin tehokkaana kannustimena töihin palaamiselle, vaikka pikkasen puolikuntoisena..). Tässä hieman otteita aikaisemmista löydöistä, ensimmäisenä mainio naisvankiladraama Orange is the New Black:

Pikavauhtia tuli aikanaan katsottua Netflixistä myös Sillan (Bron/Broen) ensimmäinen tuotantokausi. Kyllä ruotsalaiset ja tanskalaiset osaa, jajamensan! Rikossarjojahan on tv-maailma pullollaan, varsinkin jenkeistä tulee toinen toistensa kopioita, joita mahtuu tyyliin viisikymmentä tusinaan ja joiden väliset erot on suunnilleen Sen Naispuolisen Poliisin hiusten väri, onko Se Miespuolinen Poliisi ylipainoinen vai ei (Naispuolinen Poliisi ei tietenkään ole, koskaan) ja millä kaikilla eri tavoilla jokaviikkoinen nuori naisuhri voidaan tappaa ja silpoa. Joskus uhri on mies, oho!

Jottei ihan menisi amerikkalaisten haukkumiseksi, on todettava että omaa kaavaansa toistaa myös brittisarjateollisuus, on nummea ja nummea, pikkuisia kyliä ja kieroja murhia. Ja Yrmeä Miespoliisi. Naisissa on ehkä pikkasen enemmän vaihtelua, on Nuori Elämänsä Kanssa Hukassa Oleva tai sitten Perheenäiti.

No joo, onneksi skandinaavit osaa yllättää. Sillassa Se Miespuolinen Poliisi on tylsästi rujo ja jostain käsittämättömästä syystä kaikkien heteronaisten mielestä kovin vastustamaton. Mutta Se Naispuolinen Poliisi Saga Norén on niin omaa luokkaansa, että sarjaa kattoisi jo pelkästään hänen omalaatuisen persoonansa vuoksi! Varsinkin ekalla kaudella sosiaalisten konventioiden ymmärtämättömyys tai niiden mukaan pelaamisesta kieltäytyminen johtivat varsin hulvattomiin tilanteisiin! Sarjasta on luonnollisesti tehty jenkkiversio, ja ilmeisesti muutkin maat ovat lähteneet kopioinnin tielle. Sitä en tiedä, miten tarkasti henkilöhahmot on kopioitu (jenkeillä sarjassa the Bridge Naispoliisi oli blondi, tietysti, mutta en kyennyt katsomaan sitä enempää kuin vähän ensimmäisen jakson alkua). Saga Norénia näyttelevä Sofia Helin on tehnyt kattavaa taustatyötä erilaisista asperger-oireista, mikä näkyy hänen suorituksessaan. Tapahtumat sinänsä (erinäinen kasa ruumiita) eivät ehkä ole niin oleellisia, paitsi että ne ovat osa suurempaa suunnitelmaa ja niissä on jokin senhetkistä ruumista suurempi tausta-ajatus. Tai ainakin sellainen esitetään olevan. Synkkää, tyylikästä ja jännittävää. Ja alkumusiikki on hieno.

Kakkoskausi Areenassa:

Toisena ajankohtaisena Yle areenassa on nähtävillä BBC American Orphan Black -niminen sarja, jossa myös jännitystä riittää. Jo alku imaisee mukaansa, ja aika pian paljastuu, että kyse on klooneista. Joka jaksoon on saatu uusia pikkupaljastuksia ja loppukoukku, ns. cliffhanger. Jossakin jaksossa tosin lähennytään jo komediaa, valitettavasti. Varsin hyvää töllättävää silti: