Listoja on monenlaisia

Yhdysvalloissa on opiskelijoiden tasokokeiden tekijöille laadittu lista sanoista ja ilmaisuista, joita ei ole suotavaa käyttää kokeissa (Hesarin uutinen). Se sisältää sanoja kuten "dinosaurus", "syntymäpäivä", "tanssi" ja "politiikka" sekä köyhyyteen ja vaurauteen viittaavat ilmaisut. Niin ja "orjuus". Ja tietyti "terrorismi", "avioero" ja sairaudet sekä eri musiikkityyleihin viittaavat sanat. Jne. Tämä on ehdoton suosikkini: "Lapset, jotka joutuvat tekemisiin vaikeiden ilmiöiden ja elämäntapahtumien kanssa". Sanoja pitäisi välttää kysymyksissä, koska joku voisi loukkaantua tai tuntea muuten olonsa kiusaantuneeksi. Ilmeisesti dinosaurus on päässyt kielletylle listalle ei siksi, että sillä voitaisiin tarkoittaa opettajaa, vaan koska Yhdysvalloissa kovaa meteliä pitävät ideistit (intelligent design - uskovainen mutta ei ihan perinteinen :) eivät tykkää kun siitä tulee evoluutioviboja ;) näin populistisesti yksinkertaistettuna. Muut sanat ovat sitten kai siksi, ettei opiskelijoiden pieniä päitä vain vahingossa vaivattaisi paitsi ikävillä, myös jokapäiväiseen elämään kuuluvilla asioilla. Siis oikeasti, kuinka monta sellaista nuorta on, jonka vähintään ystäväpiirissä ei ole ollut avioeroa?! Ja jokaisen lapsuudessa tulee eteen vaikeita ilmiöitä ja elämäntapahtumia. Lapsen olosuhteista sitten riippuu, onko se vaikea elämäntapahtuma se, että sisarus saa paremman lahjan ja enemmän huomiota vai jotain väkivaltaista. Näiden asioiden pohtiminen voisi itse asiassa olla hyväksi monen nuoren henkiselle kehitykselle. Ja tähän asti olin luullut, että ilman muuta USA:ssa opetetaan kouluissa, mitä kautta niin suuri määrä ihmisiä Afrikasta päätyi Amerikan mantereelle, nyt en olekaan enää niin varma. Ainakin sen opettaminen olisi ihan terveellistä myös. Ihme kyllä ajatteluun viittaavia sanoja ei ole kielletty, vaikka niiden nimenomaan voisi kuvitella aiheuttavan epämääräisen epämukavia tunteita joissakin. Huh-huh.

Kauhua ja meren pauhua

Kamala kiusaus aloittaa tämän kirjan kommentti/arvostelu kirjan lukujen otsikolla: kuinka kuva piirretään. Sitähän tekijäkin tekee, on aina tehnyt. Piirtää sanoillaan kuvia lukijoiden mieliin. Tässäkin tapauksessa juoni tuntuu ensi alkuun yksinkertaiselta - yksinäinen mies muuttaa uuteen paikkaan, jossa kohtaa kaikenlaista epämiellyttävää ja yliluonnollista. Lopussa hyvä voittaa (ainakin toistaiseksi), kuten Kingillä yleensä. Sitten kuitenkin, kirjassa ja hyvässä taiteessa ylipäänsä, pinnan alla on jotain muutakin, jokin syvempi ajatus. Tässä se voisi olla esimerkiksi muisti ja vammautumisen jälkeinen taistelu. Ja taiteen voima. Nimenomaan sellaisen taiteen, joka on enemmän kuin pelkkää pintaa. Silloin se on vähän eri juttu kuin joidenkin suomalaistenkin nykytaiteilijoiden harrastama "tehdään jotakin abstraktia ja nimetään se Nimetön 1 - n." Mikä on sinänsä hauskaa ja helppoa, mutta myös hieman sielutonta.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2008, ja suomennoksen takakanteen on valittu sitaatti Rocky Mountain News -nimisen julkaisun kritiikistä: "Luultavasti parasta, mitä King on koskaan kirjoittanut". En ole samaa mieltä. Pätevä kirja tämä kyllä on, ja jännittävä myös, sillä tavalla että tähän syventyy ja tämän lukee mielellään nopeasti. Mutta henkilökuvaukset olisivat voineet mennä ehkä hieman syvemmälle ja pienen ihmisen sankaruus tiukassa paikassa olisi voinut tulla vielä vähän paremmin esille. Eikä kauhukaan ollut niin kauheaa. Ehkä aika kultaa lukumuistot, mutta sanoisin, että King on kyllä kirjoittanut monta huomattavasti parempaa kirjaa. Uudemmasta tuotannosta esimerkiksi Liseyn tarina. Mutta ei tämä Duma Key huono ole. Omaan sen verran hyvän mielikuvituksen, että voin melkein kuulla aaltojen pauhun. Ja mikä kutkuttava ajatus meren päälle kurkottavasta talosta! Tämä luettua on myös melkein kuin olisi käynyt Floridassa, Taivaan odotushuoneessa ;)

Niin, ja on myös oppinut jotakin amerikkalaisesta taiteesta. Pitihän tuo Thomas Hart Benton googlettaa. Yllättävän paljon amerikkalainen regionalismi muistuttaa neukkulan sosialistista realismia! ;)

Tsek wikipediasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Hart_Benton_(painter)

Ja mitä töitä löytyy:

http://www.artcyclopedia.com/artists/benton_thomas_hart.html

Kohta

Kohta näitä ei enää näy vähään aikaan! Kevät. Se tulee!

Nuoruus on mielentila

Yle Teemalla alkoi eilen mielenkiintoinen moniosainen dokumentti nimeltä Aikamatka nuoruuteen. Ohjelma kuuluu Tiededokumentti-sarjaan, mutta jostakin syystä se ei ole katsottavissa Areenasta. Suuri miinus! Mutta idea on loistava: yhdistää tositv ja tiede! Sen on vieläpä tehnyt BBC, eli laatu on sen mukainen. Jutun juoni on, että kuusi iäkästä (vähän yli tai vähän alle 80 v) brittiä asutetaan viikoksi taloon, joka on sisustettu vuoden 1975 tyyliin. Eikä pelkästään mitään yleistä ajankuvaa, vaan henkilöiden nuoruusajan valokuvista on otettu mallia ja heidän huoneensa muistuttavat mahdollisimman tarkasti heidän oikeita asuntoja tuohon aikaan, ja jopa elintarvikkeet, ruoka ja kaikki muu ovat kuin suoraan vuodelta 1975. Myös tekniikka ja kodinkoneet ovat samalta ajalta. He myös pukeutuvat, kuten "silloin ennen" ja tarkoitus ylipäänsä on, että he eläytyvät ja niinsanotusti uudelleenelävät vuoden 1975. Mutta sarjassa (viisi jaksoa) ei siis keskitytä katselemaan, miten henkilöt pärjää keskenään ja äänestämään ketään ulos, vaan tarkoitus on testata, vaikuttaako tällainen leikkipaluu nuoruuteen tai nuoreen aikuisuuteen näiden koehenkilöiden fyysisiin ominaisuuksiin. Eli nuorentaako tällainen roolipelityyppinen eläytymissessio oikeasti. Koetta kommentoi pari tutkijaa pitkin matkaa, mikä on musta hyvä ratkaisu, koska he voivat osoittaa henkilöissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset helposti myös vähän huolimattomasti katselevalle. Sarja on eräänlainen uusinta noin 30 vuotta sitten tehdystä vastaavasta kokeesta, jonka jälkeen ainakin yksi henkilö pystyi luopumaan kävelykepistään. Ja kyllä tuossa ensimmäisessä jaksossakin sen huomasi, että pientä virkistymistä ja eräänlaista voimaantumista oli havaittavissa. Pisti tosiaan miettimään, miten paljon esimerkiksi vanhenemisesta seuraava kunnon yleinen heikentyminen johtuu siitä, että sen odottaa heikentyvän. Ja vähitellen heikentyvän lisää. Mieli on siitä jänskä asia, että tuollaista voi tapahtua täysin tiedostamatta, vähän samaan tapaan kuin lumevaikutus. (Oikeat sairaudet tietenkin poisluettuina, ei alzheimerpotilasta varmaan auta jos vaan itsesuggestiolla yrittää itseään parantaa).

Eihän tuossa kokeessa mitään yleispätevää sabluunakaavaa vanhuuden aiheuttamaan heikkouteen saada, tai sen välttämiseen siis lähinnä. Toisaalta miksi pitäisi, kun ihmisen mielestä on kyse niin mitään 1+1=2 -kaavaa tuskin koskaan voi ollakaan. Mutta on mielen voima kyllä joskus suurempi kuin uskoisikaan. Urheilijat ehkä tietää paremmin sen tunteen, kun on saavuttanut suorituskykynsä rajat, tietää että ei vaan pysty enempään, ja sitten kuitenkin pystyy. (Onhan sitä pienemmässä mittakaavassa koettu joskus itsekin eräissäkin harrastuksissa). Heti eilisen jakson alussa eräs koehenkilöistä oli ehdottoman varma, ettei pääse rappusia ylös matkalaukkunsa kanssa. Kukaan ei kuitenkaan tullut apuun, joten hän hilasi matkalaukkunsa ylös ihan itse. Hitaasti, ja se oli selkeästi rankkaa, mutta kuitenkin hän suoriutui siitä. Seuraavalla kerralla se olisi kenties helpompaa. Tätä jäinkin miettimään, että yhtä tärkeää kuin fyysisen kunnon ylläpitäminen, on myös henkisen kunnon haastaminen, ettei päästä itseään liian helpolla, tai luule, ettei kykene johonkin, ennen kuin kokeilee.