Onko oikeutta pakko käyttää? Ehkä siinä mielessä on, että oikeus saattaa unohtua, jos sitä ei käytä. Muutkin saattavat unohtaa, että sinulla sellainen on. Toisaalta sekin voi olla tietoinen valinta. Niin surullista ja mahdollisten hyvien asioiden hukkaan heittämistä kuin se onkin, ei yhteiskunnalliseen keskusteluun tai yhteiskunnan kehittämiseen ole pakko osallistua. En pidä siitä, että äänestämistä sanotaan velvollisuudeksi. Se on velvollisuus yhtä vähän kuin vaikuttaminen muutenkin, suotavaa toki ja vähintä, mitä kansalainen tai siis yhteiskunnan jäsen voi tehdä. Mutta ennen kaikkea se on oikeus. Olkoonkin, että monien mielestä merkityksetön, oikeus yhtä kaikki ja parempi sen kanssa kuin ilman.
On tähän viikonloppuun mahtunut muutakin ohjelmaa kuin ehdokkaiden vertailua ja äänestämistä, eli Kirja-, ruoka-, viini-, musiikki- jne messut! Kahdeksan tunnin täydeltä ihmisvilinää, hälinää, haastatteluja ja maistiaisia. Aika loppui hieman kesken, Valtaoja jä näkemättä, kuten Pimppi-kirjan paneelikin. Yksi viinilipuke meinasi jäädä käyttämättä!
Tässä saalis henkisen ravinnon puolelta (Ullan leivät on jo pakkasessa, niitähän sai kolme vitosella...):
Kyllä se kirjahylly tätä menoa ennen pitkää romahtaa...
Tämän päivän hesarissa on alkavien kirjamessujen takia tietysti oma kirjaosio. Esseessään sivulla C9 Jukka Petäjä toteaa, että Riikka Ala-Harjan kirja toi taas keskusteluun kysymyksen siitä, mitä romaanissa saa käsitellä. Kysymyshän oli Maihinnousu-nimisestä kirjasta, jossa oli käytetty sukulaisperheen tragediaa eli leukemiaan sairastuvaa lasta. Siitä nousi sitten kohu, kun kyseinen perhe ei ollut erityisen tyytyväinen tähän. Petäjä kertaa, aivan oikein, että "lapsen vanhemmat kertoivat haluavansa herättää keskustelun kirjallisuuden etiikasta. Siitä, saako kirjailija ottaa materiaalia toisten elämästä - vaikka väkisin." Hän toteaa, että "Maihinnousu todella herätti eettisen ja filosofisen keskustelun. Kuka määrää, mistä kirjailija saa kirjoittaa? Onko ihmisellä tekijänoikeus omaan elämäänsä? Onko kaunokirjallisella ilmaisulla yksiselitteiset laissa määritellyt juridiset reunaehdot? Nämä kysymykset eivät nousseet tänä syksynä suinkaan ensimmäistä kertaa pintaan - eivätkä varmasti viimeistäkään kertaa". Tämän jälkeen hän keskittyy juridiseen puoleen ja huomauttaa, että ei, laissa ei ole yksiselitteisiä reunaehtoja, eikä laki voi määritellä, mitä kirjailija saa tai ei saa käyttää.
Sitten esitetään esimerkkejä tunnetuista kirjoista ja kirjailijoista, jotka ovat käyttäneet henkilöhahmojensa esikuvina todellisia ihmisiä, myös kuuluisia, todetaan, että joillekin se voisi olla jopa kunnianosoitus tai tilaisuus tienata rahaa jne. Sitä etiikkaa olisin kyllä tähän kaivannut enemmän kuin näitä esimerkkejä. Ehkä eettisen pohdiskelun puute johtui siitä, että nämä kysymykset tosiaan ovat niin tuttuja ja paljon esillä, tai että eettiseltä kannalta asian pohdiskeluun olisi mennyt paljon enemmän (liikaa?) rajallista palstatilaa. Toivon, että syy ei ollut se, että Petäjä olettaa lain määrittävän eettisyydenkin rajat. Tämä on yllättävän yleinen asenne nykyään, monet fiksutkin ihmiset arvioivat kaikkea mahdollista toimintaa ja tekoja pelkästään sen kannalta, onko se laillista, ja jättävät täysin huomiotta sen, onko se oikein, hyvä, tai suotavaa.
Vaikka ei tekisi mitään laitonta, voi silti toimia epäeettisesti tai eettisen toiminnan rajalla. Petäjä kirjoittaa, että "kirjailija on varasteleva harakka, joka voi napata nokkaansa kaiken, mikä kiiltää, kimaltelee ja houkuttelee". Varmasti näin, eikä siinä ole mitään laitonta. Mutta mitä jos kirjailijan kiiltävä houkutus on jonkun läheisensä kokema kipeä ja elämää mullistanut tapahtuma? Vaikka yleisö ei tietäisi, että kyse on juuri tälle todelliselle henkilölle sattuneesta todellisesta tapahtumasta, en oikein usko, että tämä läheinen olisi kovin ilahtunut, jos se ilmestyisi yllättäen kirjasta esiin. Olisiko se eettisesti oikein? Vaikea sanoa, ehkä se riippuu henkilöistä, tilanteesta ja kirjasta. Voipi kuitenkin olla, että jonkinlainen etukäteiskeskustelu olisi "oikein". Edes sen vuoksi, että pääsisi nauttimaan läheistensä luottamusta jatkossakin, ja saisi sitä materiaalia ja kiiltäviä houkutuksia.
Kuitenkin olisi ehkä hyvä kirjoittaa ja keskustella näissä yhteyksissä enemmän etiikasta kuin laista.
Kissaihmisille ei varmasti tule yllätyksenä, että kissat on laiskoja (tai ehkä ne vaan muistuttavat omistajiaan...?).
Tämmönen hieno tuli hommattua:
"Ruokinta-automaatti". Näin sitä mainostetaan zooplus-sivulla:
"Kehitä kissasi fyysisiä ja psyykkisiä
kykyjä yksinkertaisesti sitä ruokkimalla. Innovatiivinen Catit
Design Senses Labyrinth kehittää samanaikaisesti eri aisteja.
Kissallasi riittää puuhaa pitkään, se ei ahmi ruokaansa, ja sillä
on hauskaa syödessään. Tällainen ruokintatapa tarjoaa jännittävää
vaihtelua kotitiikerillesi." Joo, siis niinku kaksi sekuntia.
Idea tietysti tajuttiin melkein heti, ja kyllä sillä vähän aikaa leikittiinkin. Kunnes kyllästyttiin. Ja huomattiin, että hei, ruokakippokin täyttyy sittenkin entiseen tahtiin, kun vähän maukuu. Yritä siinä sitten pitkäaikaista puuhaa.
Ai tämä? Joo on se ollu jo kauan, noi naksut on varmaan jo ihan pölyisetkin.
Henkilökunta se vaan jaksaa tuon kanssa rapistella. Kiehtovaa.
Tylsäää. Koska syödäään...
No jos minä sitten nämä pari tästä kuleksimasta...
"Naksut" on siis Royal Caninin management -ruokaa. Maailman parasta kuivaruokaa näiden mielestä. Vähän hassua, että laihisruoka on niin hyvää, mutta parempi tietysti näinpäin, ei niille pahaakaan haluaisi syöttää.
Tampereen Areenan toimitusjohtaja selkeästi ei ollut valmis: Hesarin uutinen. Kauheaa rienausta ja sen sellaista, kun lauletaan ettei Jeesus tulekaan! Omalla tavallaan ironista on myös se, että kyseessä oli Hämeenkadun Appron loppujuhlat. Hämeenkadu n Appro on yliopisto-opiskelijoiden ryyppäämiskilpailu, jossa kuljetaan Tampereen Hämeenkadulla baarista baariin ja kerätään pisteitä juoduista juomista. Tietystä määrästä saa sitten tietyn "akateemisen" arvosanan. Oikein hauska tapahtuma, itsellänikin on siellä ansaittu merkki erääseen vaatekappaleeseen ommeltuna, heh. Tietenkin siellä saa pisteitä myös alkoholittomista juomista, mutta yleisesti ottaen tapahtuman luonne on suhteellisen alkoholihuuruinen kuitenkin. Tunnetusti suomalaiset uskishihhulit eivät tykkää alkoholistakaan, toisin kuin esimerkiksi katoliset tai ortodoksit.
Mutta mikä on Tampere Areena? Nimittäin ensi ajattelemalta voisi olettaa, että paikan omistaja voi määrätä ja päättää, mitä tiloissa tapahtuu, myös laajemmin kuin normaalit hyvä tapa ja laillisuus -vaatimukset edellyttää. Ei aivan näin. Esimerkiksi Tampere Areena (linkki kotisivuille) on samantapainen kuin esimerkiksi Hartwall Areena, Messukeskus jne, eli ne kauppaavat yleisesti tilojaan kaikkien käyttöön. Kyse ei ole siis kirkosta, vaan ihan normaalista kaupallisesta toiminnasta, vaikka taustalta mahdollisesti löytyy uskonnollisia yhdyskuntia. Silloin on myös heidän noudatettava tasapuolisuutta eikä asiakkaita (joita tilan vuokraajat tässä tapauksessa ovat suhteessa Areenaan) saa syrjiä esimerkiksi uskonnollisella perusteella. Tilan vuokraajan määräysvalta ei myöskään ylety tapahtuman sisältöön edellä mainitsemiani hyvien tapojen ja lain noudattamista pidemmälle, vaikka hän miten kuvittelisi vetävänsä omaisuutensa päälle jumalan vihan raivon siellä laulettavan kappaleen tähden.
Kunnallisvaalit on ovella, joten kannattaa myös tsekata, mitä mieltä oma ehdokas muun muassa tästä on. Suhtautuminen tähän voi kertoa henkilön ajattelusta muutenkin. Onko kenties samoilla linjoilla tämän hepun kanssa: " En ole itse kuunnellut rienaavaan kappaletta. Pitäisinkin aika jumalattomana sitä, että joku pyytäisi minua tekemään niin. Olen muutenkin musiikin suhteen melko kuuro. Mutta eipähän niitä pilapiirroksiakaan ole kaikki nähneet, jotka ne tuomitsevat?" Eli suomeksi: en tiedä, mistä tässä on kyse, pidän vääränä sitä, että joku pyytäisi minua ottamaan selvää, ja muistutan, että joku muukin jossakin on raivonnut asiasta, josta ei oikeastaan tiedä juuri mitään. Tämä löytyi Uuden Suomen blogimerestä, linkkiä en viitsi laittaa kun ei tähän asiaan oikeastaan muuten mitenkään kuulu. Otin tämän esiin, koska minusta looginen ajattelukyky ja faktojen selvittäminen ennen mielipiteensä muodostamista on aika tärkeä ominaisuus ihmisellä, joka päättää yhteisistä asioistamme. Edellä oleva lainaus osoitta, että näin ei aina ole. Siksi olisi tärkeää tietää, miten sen ehdokkan ajatus juoksee, jota aikoo äänestää.
Ja lopuksi: koska kappale on hyvä ja PMMP ihana, täytyy se tännekin linkittää (lyriikoiden kera):
Anna rakas voimia jaksamaan alusvaatemainokset kaduilla joka puolella muija kuvissaan luottaa itseensä pikkuhousuissaan
Itseinhosta ihmisvihasta hyvää bisnestä muovilihasta Sinä olet kauniimpi kaduilla loisteputkimaailman valoissa
Meill’ on yhteys poikki ei näy Rihannaa ja kun käännyt pois pesen otsasta leimaa
Jeesus ei tule oletko valmis Jeesus ei tule oletko valmis
Iltapäivälehden viihdeosiossa juttu hautajaisista
Hyvän elämän lähtökohtana ydinperhe ainoa oikea sikiöt siis huolella valitkaa mihin kohtuun päädytte roikkumaan
Yhteys poikki on
Rihanna bikinit vaihtaa olen nähtävyys näkymätön ja kun käännyt pois irrotan hihasta nauhaa
Jeesus ei tule oletko valmis Jeesus ei tule oletko valmis
Ennen ilmestyskirjaa on ostos-tv brändityöryhmä, CV
Meill’ on yhteys poikki ei näy Rihannaa korjatkaa se nyt
Rihanna bikinit vaihtaa
Jeesus ei tule oletko valmis Jeesus ei tule oletko valmis Anna epäonnistumistarinoita tämän ajan kapina
Ja vielä loppuhehkutus: olen saanut lukijan, jee! Vaikka blogia perustaessani ajattelin, että eihän sillä nyt niin väliä, vaikka kukaan ei tätä kyhäelmäkokoelmaa ikinä näkisi tai lukijaksi ilmoittautuisi, niin kumman mukavalta tuntuu :)
Kun on yli neljä kuukautta aikaa tehdä jotakin, se jää tietysti melkein viimeiseen päivään. Pääsin siis vasta tänään Ateneumiin katsomaan yhden Suomen merkittävimmimmän maalarin, Helene Schjerfbeckin näyttelyä. (Näyttelyaika 1.6.-14.10. - neljä ja puoli kuukautta. Miten ihmeessä niin vähän...?) Muutama muukin oli saanut saman idean, mutta onneksi jono veti hienosti ja liikkumaan pääsi sujuvasti.
Oli mielenkiintoista nähdä se muutos, mikä Schjerfbeckin tuotannossa tapahtui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kuitenkin musta ne 1880- ja 1890-lukujen työt oli myös hienoja, kuten Vanha nainen uunin ääressä:
Tuon hohkaavan lämmön melkein tuntee...
Myöhemmin Schjerfbeckin työt olivat aivan erilaisia, kuten voi huomata siirtymällä sirkustytöstä omenatyttöön:)
Hän myös maalasi samoja aiheita uudelleen, Halkopojasta ja Sikustytöstä sekä eritysesti Silkkikengistä on monta eri versiota, osin myös eri tyylisiä. Ateneumissa oli hassusti yhdellä seinällä vierekkäin Halkopojan luonnos ja varsinainen maalaus, kyltit olisivat kyllä melkein voineet olla toisinpäin, koska luonnos näytti paljon viimeistellymmältä kuin varsinainen, valmis työ.
Modernismi on tietysti myös hieno tyyli, ja erityisesti 1920 ja 1930 -lukujen taulut oikein huusivat funkkista. Ja myös itse maalaustekniikka oli muuttunut fyysisemmäksi, Schjerfbeck lisäsi maalia ja raaputti sitä pois, yritti tavoittaa olennaisen ja löytää omanlaisensa tekniikan. Mietin, että hän olisi ollut tosi mielenkiintoinen kuvanveistäjä. Jotenkin niistä maalinraaputuksista tuli mieleen, että olisiko ollut hyvä käydä oikein kunnolla käsiksi muotoon ja materiaaliin. Omakuvista hänet tunnetaan tietysti myös, varsinkin parina vuotena ennen kuolemaansa hän maalasi niitä Ruotsissa (tilauksesta) hyvinkin monta.
Ateneumin ruuhkasta selviydyttyäni oli tietenkin suunnattava Stokkalle Hullujen päivien hulinaan. Siellä minua odotti ehdottomasti viikon iloisin yllätys, nimittäin maailman parasta lakua saa Stokkan makeisosastolta!
Sai sieltä myös muunlaista lakua, joten tämän illan herkkuina punkkua ja Lakulehmiä :)
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Aika paljon kertoo myös kuvan aiheuttama reaktio.
Joku nimetön taho on tehnyt Per Looks -blogin, jonne on postannut perussuomalaisten vaaliehdokkaiden kasvokuviaHel Looks-blogin tapaan. Paitsi Per-etuliite, myös ainakin yhden henkilön paidassa näkyvä logo ja paremmin tietävien ihmisten kommentit viittaavat siihen suuntaan, että kuvissa tosiaan on Perussuomalaisten puolueen vähintäänkin jäseniä ja ilmeisesti kunnallisvaaliehdokkaita. Sinänsä nuo PerLooks-kuvat eivät mielestäni juurikaan eroa mistä tahansa henkilötaidekuvista, tollasia voisi olla melkeinpä missä tahansa valokuvanäyttelyssä "vastaantulija 1, vastaantulija 2, vastaantulija 3 jne" nimellä varustettuna (tai suurella suosikillani: "Nimetön 1, Nimetön 2, Nimetön 3" jne). Ettei vaan Forum Boxissa vai missä se nyt oli, ollut jossakin vaiheessa erään valokuvaprojektin näyttely, jossa oli esillä tavallisia helsinkiläisiä. Taisi olla joku itä vs länsi -juttu. Valokuvien nimet taisivat olla kuvauspaikkoja tyyliin Mellunmäki ja Munkkivuori. Oikein kiva pikku näyttely oli.
Jostain syystä monet ovat kuitenkin päätelleet, että tässä on pilkkasivusto, ja pilaa tehdään nimenomaan perussuomalaisista. Siinä kauhistelun lomassa jotkut ovat itsekin sortuneet pilkkaamaan tai ainakin haukkumaan perussuomalaisten ehdokkaiden ulkonäköä. Parhaassa tapauksessahan tässä on mahdollisuudet kahdelle täysosumalle - kauhistelemalla pilkkakuvien julkaisua voi vaikuttaa itse jalommalta ihmiseltä (joka ei missään tapauksessa ketään pilkkaisi) ja samalla vähän mutkan kautta, mutta kuitenkin, haukkumaan muita ihmisiä rumiksi (tai astetta kierompi pääsee erityisesti ilakoimaan sillä, että kertoo jonkun toisen pitävän näitä ihmisiä rumina).
Yksi hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta koko hässäkässä kuitenkin on se, että itse blogin perustaja ei ole kommentoinut blogia, sen tarkoitusta ja kuvia mitenkään. Kaikki mahdollinen persuihin kohdistuva pilkkatarkoitus on siis syntynyt oikeastaan kokijan omien korvien välissä, ehkä sitä helpommin jos on jo valmiiksi puolustuskannalla ja odottaakin sitä pilkkaa tulevaksi, mutta kuitenkin pelkästään sanattomien kuvien julkaisemisen perusteella. Mitenköhän tämä Per Looks -kuvablogi oikeasti eroaa siitä tuulipukukuvablogista, joka aikanaan kirvoitti kovasti kehuvia ja syvällisiä ajatuksia vaatteilla koreilemisen turhuudesta ja käytännöllisen ja teeskentelemättömän pukeutumisen autuudesta pitkin blogistania? Sekin blogi taisi muuten olla jonkinlainen vastapuheenvuoro Hel Looks -blogille, jos oikein muistan. Jos ehdoin tahdoin jotain pilkkaa pitää päästä näkemään, voi miettiä myös sitä mahdollista kohdetta...
Minun on todella vaikeaa nähdä näissä kuvissa mitään pilkkaavaa ketään kohtaan. Ei se voi olla niin, että pelkästään jonkun puolueen ehdokkaiden kasvojen julkaiseminen (muuten kuin puolueen toimesta vaalimainoksessa) on pilkkaa, ei, vaikka kyse olisi puolueesta, joka on paljon esillä julkisuudessa. Ei, vaikka se julkisuus ei yleensä ole ollut kovin imartelevaa.
Tässä myös tarkkanäköistä pohdintaa kuvien herättämistä reaktioista. Tässä taas vähän viihdyttävämpiä reaktioita.
EDIT: sisäinen kyynikkoni halusi tulla lisäämään, että jospa tämä onkin nokkela mainoskikka. Maksimijulkisuus minimikustannuksella. Ehkä se selviää lähempänä vaaleja, ehkä ei.
USA:sta kuuluu, Kalifornian osavaltio kieltää alaikäisten homojen eheytyshoidot (linkki Hesarin uutiseen tässä).
Aiiiivan sama, vaikka tämä olisi tulkittavissa sensuuriksi, sananvapauden ja elinkeinon harjoittamisen rajoittamiseksi (ja uskonnon, ei sovi sitä unohtaa). Jos tämän päätöksen ansiosta yksikin nuori välttyy henkiseltä vaurioitumiselta ja pään sekoittamiselta, se on sen arvoista.
