sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Virkatut lasinaluset

Harjoittelu edistyy. Tiskiräteistä ja kaulaliinasta on nyt edetty askel monimutkaisempaan suuntaan. Tiskirätit ja se kaulaliina syntyivät hyvin yksinkertaisella pylväskuviolla, eli pylväskerros toisen perään, kunnes on tarpeeksi pitkä kaistale käsissä. Ympyrä onkin taas omanlaisensa haaste. Aloittelija kun olen, en lähtenyt heti harjoittelemaan erityisen vaikeita kuvioita, vaan kehitin sopivan vaatimattoman mallin: ensin 4-5 ketjusilmukkaa, suljetaan ympyräksi piilosilmukalla (ihanaa, miten olen myös oppinut uusia sanoja!). Ensimmäinen kierros 2 ketjusilmukkaa + puolipylväitä, toinen ja kolmas kierros (alkuun 3 ketjusilmukkaa) pylväs + ketjusilmukka -pareja. Lopuksi viimeistelin kiintosilmukoilla. Höyrysilitin, ja tässä tulos:



Värit on oikeasti vielä kirkkaammat, todellinen kirkkaus ei jostain syystä tallentunut valokuvaan. Tasaisuudessa on vielä hieman toivomisen varaa, mutta kyllähän nuo asiansa ajaa. Varsinkin parvekkeella, mutta mikä jottei sisälläkin.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kunkut osaa

Tartuin ensimmäiseen Stephen Kingin kirjaan joskus hyvin nuorena, muistaakseni ala-asteella. (Ihan tosi, sitä ennen olin lukenut kotimme kirjahyllystä mm. dekkareita ja Arthur C. Clarkea).. Silloin se oli menoa se, ja olen kahlannut läpi melkein kaikki herran hengentuotteet, ihan viime vuosiin asti.

Olen myös löytänyt Laurie R. Kingin, jolla on sekä dekkareita että muita fiktiokirjoja. Hänellä on paitsi loistava poliisipäähenkilö Kate Martinelli, myös Sherlok Holmesin kanssa seikkaileva Mary Russell. Ja paljon muuta. Yksi vaikuttavimmista hänen kirjoistaan on kuitenkin Folly, joka kertoo kauas Atlantilla sijaitsevalle saarelle muuttavasta naisesta, joka rakentaa siellä itselleen talon ja sisäisen rauhan. Aivan loistava kirja, ja hieno tarina, varsinkin kun Follyn jälkeen lukee Keeping Watchin, sen eräänlaisen sisarteoksen.

Olen myös pyöritellyt kirjastossa Jonathon Kingin dekkareita, ja päätin vihdoin tarttua yhteen. Eikä turhaan, oli hieno lukukokemus, ja luontokuvauksetkin mukaansa tempaavia. Melkein tunsi itsensäkin melomassa murhaajan kanssa kilpaa Floridan suoalueilla. Mutta varoituksen sana, jos kovia kokenut ja hieman rähjääntynyt ex-poliisi päähenkilönä aiheuttaa kliseiden yliannostus -tyyppistä pahoinvointia, ei ehkä kannata tarttua Max Freemanista (no joo...) kertoviin dekkareihin. Mutta onneksi sillä on muitakin kirjoja, esim. historiallinen the Styx :) Harmi vaan, että sitä ei ole kirjastoissa. No, jahka saan ensin hankittua kirjahyllyn ja sitten vielä kasattua sen, voin ehkä kartuttaa kokoelmaani vähän lisää.