Alkoholi - ainahan se mielessä on. Vai onko?

Johtuukohan kesästä vai mistä, mutta alkoholi on ollut ajankohtainen puheenaihe. On nostettu kissa pöydälle ja kerrottu ääneen, että monet suomalaiset ihannoivat humalatilaa samaan aikaan kun alkoholiongelmista ei voi puhua. Toisaalta katujuoppouden sijasta tissuttelu on lisääntynyt. Nämä on jokseenkin vastakohtaiset näkemykset ja molemmilla tuntuu olevan jotakin tutkimustietoa taustallaan. Ainakin edellä linkatun Helsingin uutisten jutun yhteydessä oli tilastolaatikko, jonka mukaan väkevien kulutus on laskenut reilusti samaan aikaan kun viinien ja oluen kulutus on noussut. Väkeviähän harvemmin tissutellaan.

Erityisen mielenkiintoista kuitenkin on, että 10 prosenttia väestöstä juo puolet kaikesta kulutetusta alkoholista. Se on aika hurja määrä, kun sitä ajattelee. En toki usko, että alkoholismin oheissairaudet ja muut lieveilmiöt vaivaavat pelkästään tätä 10 prosenttia, mutta voisi olettaa, että suurin osa ongelmista kasautuu sinne, minne käyttökin. Ei sillä, etteikö ns. vähempikin käyttö olisi jollekin ongelma tai aiheuttaisi ongelmia. Riippuvuus voi tulla salakavalasti vähitellen ja alkoholiriippuvuus voi aiheuttaa paljonkin surua ja tuskaa. Varmaan enemmän kuin esim peliriippuvuus ihan fyysistenkin vaikutustensa ansiosta.

Parempaan suuntaan kuitenkin ollaan menossa. Nuorison humalahakuinen juominen on laskussa (edelleen sama Helsingin uutisten linkki). Ilmiön syitä ei ilmeisesti ole tutkittu, joten voin heittää kehiin valistumattoman mutu-arvaukseni. Jospa nuorison alkoholinkäytön maltillistuminen johtuukin alkoholin arkipäiväistymisestä ja sen saatavuuden vapautumisesta? Nykyiset suurkuluttajat ovat niitä viisikymppisiä ja vanhempia, jotka ovat oppineet juomaan kuuskyt-seiskytluvuilla silloisten rajoitusten alaisuudessa. Ne vetää edelleen kuin viimeistä päivää "nyt sitä saa, ei tiedä saako huomenna" -fiiliksissä, kun ne on tottuneet siihen, että alkoholi on jotain erityistä, mitä pitää ahnehtia aina kun sitä on tarjolla tai mahdollista saada ja niin paljon kuin suinkin kykenee. Nykyteinit on kasvaneet isomman valikoiman ja helpomman saatavuuden aikakaudella, mutta eipä sitten juomisessa enää mitään erityistä olekaan. Vaikka aina on tietysti niitä teinikännäjiä, ja joillekin heistä kehittyy riippuvuus. Mutta suuressa mittakaavassa tarkasteltuna ikäluokka ei ole niin kiinnostunut humalahakuisesta juomisesta kuin vanhempansa. Tätä voisi miettiä, kun uusia (uusvanhoja) rajoituksia alkoholin saatavuuteen ajetaan.

Ja loppuprovona vielä, että ehkäpä alkoholin tabuasema on poistunut historiaan vasta sitten, kun Kuluttajaliitolta kysytään myös alkoholiasioista. Nythän äänessä ovat olleet lähinnä valtionhallinto vs tuottajat.

Kesäinen hernelevite

Alkukesä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, eikä silloin tehnyt mieli "hummusta" eli kikhernelevitettä eetun tapaan. Kehittelin uudenlaisen levitteen vanhasta vieraidenkin suosimasta hernedipistä. Hernedippiin tuli pakasteherneitä 1 ps, maustamatonta tuorejuustoa 1 ptk (250 g), suolaa, pippuria, valkosipulia, sitruunamehua. Sekoitetaan blenderissä tai sauvasekoittimella hienoksi tahnaksi. Testasin myös pehmeällä tofulla, ei kannata laittaa koko pakettia. Muuten siitäkin tuli aika jees.

Mutta se levite - ei sen kummempaa kuin pakasteherneitä, oliiviöljyä, vähän suolaa ja minttua. Sauvasekoittimella tahnaksi. Mittasuhteita ei ole nyt tähän laittaa, kun en ole mitannut. Fiiliksellä mennään. Ei haittaa, jos öljyä tulee niin paljon liikaa, että se erottuu jääkaapissa, sitten vaan sekoitetaan:) Nyt on pari kertaa käynyt sillä lailla ja se sai mut pohtimaan hernepestoa. Ehkäpä joku päivä testataan.

Tuommoinen siitä sitten tuli

Pitkän matkan päästä ja pienestä valikoimasta pitää sinun ohratuotteesi noutamahan

Ns. keskiolut, eli vahvuudeltaan alle 4,7 % olut on taas esillä "hyi, paha paha" - tyyppisesti. Tällä kertaa asialla ei ollut arvoisa sisäministerimme, vaan peruspalveluministeri, jonka mielestä alkoholin haittoja saa helpoimmin vähennettyä, kun pistetään olut Alkoon, josta sen voi hakea samalla kun sen viikottaisen kossuannoksensakin.

Tai sitten voi ajatella, kuten Panimoliiton tj sanoo:
"Kun terveyshaitat keskittyvät näihin väkevien kuluttajiin, miksi olut on se ongelma?" (linkki)

Paperihesarissa oli lisäksi mielenkiintoinen tilasto, nimittäin vaikka Euroopan maista Suomi on alkoholista johtuvien haittojen (sairaudet ym) tilastojen kärjessä, ei se ole sitä alkoholin kulutusta mittaavassa tilastossa.

Tämmöiset avaukset tuntuu menneisyyden tuulahdukselta, sellaiselta ajalta kun kansalaisia kontrolloitiin muutenkin ja alkoholi varsinkin oli se hirveä paha, mistä ihmisiä tuli varjella kaikin keinoin. Ei ne tunnu enää olevan oikein tätä päivää.

Tätä päivää sen sijaan on esimerkiksi mainio Suuret oluet, pienet panimot -festari keskellä kaupunkia. Sinne voi mennä maistelemaan, mistä kaikesta jäisi paitsi, jos Alkon myymälä standardivalikoimineen edelleen olisi ainoa paikka, josta saisi olutta ostaa.

http://www.pienpanimoliitto.fi/4

Päivän hajatelma

Huh, jopas on kohu noussut arvoisan sisäministerimme puheista. Ensimmäinen mieleen tuleva asia oli, että hyvä kun sanoo mitä ajattelee, siinä vaan suurellekin yleisölle selviää, millainen, öö, henkilö, meillä poliisiministerinä toimii. Sen kummemmin erilaisia ansiokkaita kirjoituksia kommentoimatta tai niihin linkkaamatta tai edes kansalaisuustottelemattomuuden ideaa kehittelemättä, halusin jakaa Päivän Suuren Hajatelman, mikä on tietysti niin Itsestäänselvyys kuin olla voi: se, mitä joku henkilö arvostaa niin paljon, että on sen puolesta valmis rikkomaan lakia, kertoo hänestä itsestään hyvin paljon.

Kun ollaan laittomuuksien (kirjaimellisesti) äärellä, ovat kaikki teot tietysti yhtä laittomia (lukuun ottamatta saivartelevia esimerkkejä viranomaisesta, perustuslaista ja sen kanssa ristiriitaisesta laista jne;) mutta moraalisesti kaikkia tekoja ei voi pitää samanarvoisina.

Toimitaanko siis esimerkiksi Martin Luther Kingin esimerkkiä noudattaen kaikkien tasavertaisen kohtelun ja samojen oikeuksien puolesta, vai sitä vastaan, että: "Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys". The Puhe kansanlahetyspaivat.fi-sivustolla, s. 7

Onneksi yhteiskunnan asenteet muuttuvat ihan myös järjen, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien arvostamisen lisääntymisen ansiosta.

Virkattu tiskirätti, taas

Vaikka kesä on syvimmillään, tuli melkein syksyinen fiilis tuosta väristä. Liila, luumu ja viininpunainen ovat jotenkin niin syksyisiä värejä. Mutta kun Hemtexin alesta löytyi  tummanliilaa puuvillalankaa, oli pakko ostaa ja heti tietysti kokeilla, vieläkö muistan miten virkataan. Muutama sopiva hetki myöhemmin olinkin kyhäissyt tällaisen:

Muoto on siis suorakaiteentapainen, ei neliö, koska innostuin tekemään alkusilmukkaa vähän liian pitkään. Aina tuntuu, että rätistä on tulossa liian pieni, joten sitä alkuketjua tulee tehtyä sitten reilummin. Liian iso rätti taas ei ole hyvä ja se on vaikea saada kunnolla kuivumaan. Muuten tosi yksinkertaista, eka ja vika rivi puolipylväitä (se ehkä saa rätin vaikuttamaan ryhdikkäämmältä, ehkä ei), muuten pylväitä. Helppo ja nopea!

Seuraavaksi palataankin lasinalusten pariin.

Keskeneräisyyden sietämisestä

Olen aina ollut aika maaninen muuttaja, heti kun tavarat on saatu kannettua sisälle, pitää ruveta laittamaan niitä paikoilleen. Yksi kunnon urakka samana iltana (yönä), loput aamulla, ja seuraavana päivänä on kuin muutosta olisi jo enemmän aikaa. Tämä yhden tiukan työrupeaman taktiikka on ollut mulle hyvä, koska saan kauhean stressiahdistuksen purkamattomista muuttolaatikoista. Muutot on muutenkin tarpeeksi stressaavia, kun pitää asettaa elämänsä niinsanotusti uusiin puitteisiin. Kaikki uudet rutiinit, joiden opetteluun menee aikaa ja energiaa, aamukahvin keiton automaattiohjauksen uudelleenohjelmoinnista lähtien. Pahimmillaan joutuu käymään uudessa ruokakaupassa, josta ei ensimmäisiin kuukausiin löydä ikinä mitään. Silloin helpottaa, kun uusi koti on suhtkoht järjestyksessä heti alusta.

Tämänkertainen muutto on ollut poikkeus. Ensimmäiset päivät meni lähinnä remppahommissa, joten ensimmäisen viikon aikana asunto oli kaaoksen vallassa senkin takia. Ensimmäisessä muutossa huonekaluja oli mennyt Sorttiasemalle tai uusille omistajille ja osa jäi mun "väliasemalle" joten pari ensimmäistä viikkoa olohuoneessa oli vain ruokapöytä tuoleineen, lipasto, nojatuoli ja kirjalaatikot. Viime viikolla tuli sentään sohva (jossa on nyt vaan lakanat päällä, kun päällinen tulee ehkä ensi viikolla...). Laatikoita ja purkamatonta sälää on edelleen myös makkarissa, jossa on maalaushommatkin vasta alkuvaiheessa. Ja muutosta on kohta kuukausi. Tämä on aika outo tilanne. Olen aktiivisesti ajatellut, että en pidä kiirettä, että tällä tavalla rauhakseen suunnittelemalla ja vähitellen tulee tehtyä kestävämpiä hankintojakin. Enkä voisikaan kaikkea kerralla hankkia, koska budjetti. Silti hyvin outoa. Oman lisänsä outouteen tuo tietysti siirtymä perheyksiköstä enimmäkseen omilleen. Kodin tuntu ei ole tullut niin helposti kuin yleensä. Hankintalista sitäpaitsi pitenee sitä mukaa kun huomaa pieniä ja isompiakin tarpeita. Näillä näkymin koti on ehkä loppuvuodesta "valmis". Yritän olla stressaamatta.

Onneksi lisää kodikkuutta saa myös tällä tavalla:

Palmut. Oikeesti. Oli ihan pakko. Ei saa ottaa itseään liian vakavasti.