Uskon, en usko, uskon, en...

Tällä viikolla on kuulunut niin herkullisia uutisia raamattupuolueen suunnalta, että vähemmästäkin hymyilyttää! Itse Iso Herra oli kertonut KD:n varapuheenjohtajalle Laura Peuhkurille, että Räsänen on aika vaihtaa, öö, parempaan. Ja mitäs siitä seuras? Ei ole puolueen eettisten sääntöjen mukaista.

Siis siihenhän ollaan totuttu, että uskovaiset noudattavat kristinuskon peruskirjaa raamattua seuraavan periaatteen mukaisesti: noudatamme, mitä noudatamme, koska se on Jumalan sanaa ja kaikkien pitää sitä noudattaa ja sitä, mitä emme noudata, emme noudata koska se on vanhentunutta tai ei koske juuri meidän uskonsuuntaustamme. Me emme kuitenkaan voi päättää olla noudattamatta Jumalan sanaa, ja olla määräilemättä sillä muita, koska sitä täytyy noudattaa. Paitsi tietysti nämä poikkeukset jne... Loogista kuin mikä!

Mutta nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa itsekin uskovainen, julkisuudessa vieläpä hyvin harras sellainen, joka on uskonsa vuoksi aiheuttanut muille paljon kärsimystä ja mielipahaa, torjuu toisen rehellisen ilmoituksen Jumalan Tuomiosta! Että ei ole uskovaisten puolueen eettisten sääntöjen mukaista kertoa tällaisesta tärkeästä taivaalliselta ilmoituksesta! Ei oikein tunnu sopivan yhteen.. Paitsi tietysti, jos vain mukavat, muita syrjivät ja itselle mieluisat jumalalliset ilmoitukset hyväksytään. Sehän olisi, öö, aivan perususkiskamaa. No näinpä! :D

Laihduttamisen vaikeudesta

Kun pariskunnasta toinen yrittää laihduttaa tai lopettaa tupakointia, asia ei ole ihan yksinkertainen. Erityisen vaikeaa se tietysti on, jos toinen herkuttelee tai käryttelee menemään ilman tunnontuskia. Toinen voi silloin kuitenkin tsempata, pitää mielessä tavoitteen ja pyrkiä kohti terveempää elämää. Mutta miten laihduttaa vain toista kissaa? Ei sille voi sanoa, että nyt parisataa grammaa pois, ettei joudu Julma-Annelle eläinlääkärille, joka sitten vasta pakottaakin tiukalle laihikselle verenpainelääkeuhkineen. Ja että sitten tiettyjen paikkojen hygieniasta huolehtimisesta tulee helpompaa. Mutta että se tarkoittaa sitä, ettei kaverin jämät ole toinen kattaus, ja että se on sun omaksi parhaaksesi, vaikka miten tuijotat anelevasti tai komennat vaativasti.. Tai voi sanoa, mutta ei siitä taistelussa apua ole, kun ollaan tietämättömiä koko taistelusta, ja ihminen on vaan tyhmä eikä ymmärrä yksinkertaista "ruokaa! Anna!" komentoa pyyntöä...