Uskon, en usko, uskon, en...

Tällä viikolla on kuulunut niin herkullisia uutisia raamattupuolueen suunnalta, että vähemmästäkin hymyilyttää! Itse Iso Herra oli kertonut KD:n varapuheenjohtajalle Laura Peuhkurille, että Räsänen on aika vaihtaa, öö, parempaan. Ja mitäs siitä seuras? Ei ole puolueen eettisten sääntöjen mukaista.

Siis siihenhän ollaan totuttu, että uskovaiset noudattavat kristinuskon peruskirjaa raamattua seuraavan periaatteen mukaisesti: noudatamme, mitä noudatamme, koska se on Jumalan sanaa ja kaikkien pitää sitä noudattaa ja sitä, mitä emme noudata, emme noudata koska se on vanhentunutta tai ei koske juuri meidän uskonsuuntaustamme. Me emme kuitenkaan voi päättää olla noudattamatta Jumalan sanaa, ja olla määräilemättä sillä muita, koska sitä täytyy noudattaa. Paitsi tietysti nämä poikkeukset jne... Loogista kuin mikä!

Mutta nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa itsekin uskovainen, julkisuudessa vieläpä hyvin harras sellainen, joka on uskonsa vuoksi aiheuttanut muille paljon kärsimystä ja mielipahaa, torjuu toisen rehellisen ilmoituksen Jumalan Tuomiosta! Että ei ole uskovaisten puolueen eettisten sääntöjen mukaista kertoa tällaisesta tärkeästä taivaalliselta ilmoituksesta! Ei oikein tunnu sopivan yhteen.. Paitsi tietysti, jos vain mukavat, muita syrjivät ja itselle mieluisat jumalalliset ilmoitukset hyväksytään. Sehän olisi, öö, aivan perususkiskamaa. No näinpä! :D

Toinen satu Pienestä Pörröisestä Eläimestä

- Kuulitteko, miten Ulla-Nadjalle kävi?

- Joo, Se Öykkäri vei sen repun!

- Ja nyt se tönii sitä!

- Ja haluaa sen pipon, takin ja penaalin!
- Ei tollainen vetele!
- Sanotaan Sille Öykkärille, ettei me leikitä sen kanssa, kun se on tommonen!
- Joo!
- Eikä jaeta enää karkkeja sen kanssa!
- Hyvä!
- Mennään heti!

Pieni Pörröinen Eläin havahtui. ”Voi ei! Pihan lapset ovat menossa ärsyttämään Sitä Öykkäriä! Miten sitten käy, jos Sen Öykkärin ei enää anneta öykkäröidä? Miten vieras ja pelottava maailma!!” Pieni Pörröinen Eläin ei pidä muutoksista, ei ollenkaan. ”Kuka ties vaikka se sitten kostaa Pienelle Pörröiselle Eläimelle! Ei ota enää vastaan Pienen Pörröisen Eläimen askartelemia koristeita ja vanhoja vaatteita ja muita juttuja, mitkä ei kelpaa noille muille! Eikä tuo enää vastineeksi itse tehtyä limonaadia!” Ajatukset pyörivät villisti Pienen Pörröisen Eläimen päässä. ”Minä tarvitsen Sen Öykkärin limonaadia! Juon sitä aina enemmän ja enemmän ja olen hukassa, jos en saa sitä!”

(Joskus kyllä Pienen Pörröisen Eläimen päässä kävi Vieraita Ajatuksia, Ajatuksia, jotka kertoivat, että jos hän katselisi muiden askarteluja ja harjoittelisi enemmän, ja askartelisi itsekin uudenlaisia koristeita, kauniimpia ja taidokkaampia, muutkin pihan lapset voisivat haluta niitä. Ja Ajatuksia, jotka kuiskuttivat, että ylenpalttinen limonaadin lipittäminen ei ehkä ole hyvä juttu. Että Pieni Pörröinen Eläin voisi juoda enemmän jotakin muuta, terveellisempää. Mutta Pieni Pörröinen Eläin meni silloin kyyryyn ja supatti itsekseen: ”minun koristeeni ovat parhaita maailmassa juuri sellaisenaan!” ja ”minä tarvitsen Öykkärin limonaadia, en voi elää ilman sitä!” Ja jos Vieraat Ajatukset oikein kovasti vaivasivat: ”Öykkäri on hyvä! Öykkäri tykkää minusta! Olen ihan hukassa ilman Öykkäriä!”. Eivätkä Vieraat Ajatukset viipyneet kauan.)

Pieni Pörröinen Eläin mietti. ”No, kyllä Öykkärin limonaadi näyttää muillekin kelpaavan, joten ehkä tilanne ei ole niin paha!” Pieni Pörröinen Eläin kuulosteli. Ei voi olla! Nyt ne on jo melkein Sen Öykkärin oven takana ja näyttävät tosi vakavilta ja vihaisilta! Jopa Elias, jonka Se Öykkäri hakkasi kerran pitkään koomaan!

”Hei kuulkaa!” Pieni Pörröinen Eläin huudahti. ”Eihän tämä nyt vielä niin paha ole! Odottaisimmeko vähän! Voi olla, että Öykkäri rauhoittuu, kun syö kaikki Ulla-Nadjan suklaat. Kerrotaan nyt ensin vain, että meistä ei ole ihan reilua, että Öykkäri otti sen repun. Ja sitten palaamme omiin koteihimme, ja toivomme, ettei Se Öykkäri suutu meille niin pahasti ettei anna enää limonaadia, jooko?”

- Siinä on kyllä järkeä, sanoi Gisele. Giselekin tykkäsi limonaadista.

Muut mumisivat ja mutisivat.

- Niin, ja jos Se Öykkäri rupeaa ihan lyömään Ulla-Nadjaa, niin kyllä me sitten voidaan sanoa vähän kovemmin, eikö?!

- Joo, sittenhän me sanomme!
- Niin, ei tässä vielä kannata karkkeja siltä kieltää.
- Ei!
- Mennään vain sanomaan, että olisi ollut kivempaa, jos Ulla-Nadja olisi saanut pitää reppunsa.
- Ja piponsa.
- Ja takkinsa.
- Ja paitansa.
- Ja kotinsa.
- Niin.

400 neliömetrin luontoyhteys

Suomalaisten kaksijakoinen suhtautuminen luontoon jaksaa kyllä aina yllättää. Hesarin koti-liite kertoo tänään miehestä, joka rakentaa 400 neliön luksushuvilaa Sipooseen pellon reunaan. Ei siinä sinänsä mitään, komeasti sisustettu laatikkohan se on. Mutta hupaisasti mennään vikaan, kun todetaan, että tämä komeus "todistaa väitteen" siitä, että suomalaisilla on läheisempi suhde luontoon kuin ihmisillä monessa muussa Euroopan maassa ja että kaikilla, niin töölöläisillä kuin nurmijärveläisillä, olisi toive luonnonläheisyydestä, ja vielä lopuksi, että luonnossa on suomalaisille jotain mystistä. Näitä väitteitä ei suinkaan todisteta esim. miehellä joka tekee asumuksensa kuusenoksista ja kylpee metsäpurossa, vaan miehellä, joka rakenta tämän valtavan valkoisen laatikon, jossa on kylpylä (led-valot valaisevat luonnonmukaisesti marmoripintoja), sohvaryhmä autotallissa (sillä mikäs sen luonnonmukaisempaa kuin siemailla kahvia auton tai moottoripyörän laittamisen lomassa), nahkasohvia muutenkin siellä täällä, parikin eri poreammetta sisällä ja ulkona (mm. vastavirtainen, mitä ikinä tarkoittaakaan), sauna, höyrykaappi (en edes tiedä, mikä se on), kivillä reunustetut sydämen muotoiset (huomaa luonnollinen muoto) kukkapenkit, uima-allas, keinotekoinen vesiputous ja suihkulähde. Terassin porealtaasta voi sitten ihastella peltomaisemaa.

Harvinaisen luonnonmukaista, vai mitä?!

Minä!

MINÄ olen Radio Rockin aamujuontaja. MINÄ olen hetero ja haluan nyt Tulla Kaapista ja kertoa, millaisesta pornosta tykkään, koska sehän on aivan sama asia kuin homoudestaan kertominen! Sitten jos se video soittaa mulle vaikka tsemppiviestin kisoissa niin ei tarvi enää sanoa, että se oli yks tuttu vaan ja miettiä, kuuliko joku mahdollisen "rakastan sinua" -lopetuksen.. Voi hyvää päivää..

Valtakunnanhuorittelija radiossa

Radio Rockin aamukorporaatio haastatteli viikolla miestä, joka on laittanut youtubeen puhelinkeskustelussa Ylen työntekijän kanssa, käyttäen tästä ihan itse keksimäänsä titteliä. Ennen haastattelua kuunneltiin kyseinen puhelu. Yllättäen haastattelijat ei lähteneetkään "joojoo, kaikkihan ne on" -linjalle, vaan perusteluja kaivattiin ja ristiriitoihin kiinnitettiin huomiota. Mies haluaa Euroopan parlamenttiin.

En voi olla miettimättä, kuka äänestää toisia huorittelevaa ihmistä yhtään mihinkään ja miten tämä itsekään kuvittelee tolla asenteella pärjäävänsä kodin tai muunlaisen hännystelijöiden piirin ulkopuolella. Mutta käsitykseni Korporaatiosta parani hieman.

Tuntematon henkilö koki jotain, jakakaa!

Viime kuukausien aikana facebookissa on kiertänyt entistä enemmän viestejä, joissa joko teini tai lemmikki on lähtenyt omille teilleen, naapurustossa on liikkunut epäilyttävä auto/henkilö, pehmolelu on kadonnut/löytynyt ja uusimpana erilaiset elintarvikkeista löytyneet outoudet. Limussa on ollut jokin pahanhajuinen ja -makuinen möykky tai, ylläripylläri: kinkusta on löytynyt pari palaa luuta! Jakakaa! Saa jakaa!

Mitä tollaisella oikein kuvitellaan saavutettavan? Eläinten katoamisilmoitukset vielä ymmärtää, jos on fb-kavereita samalla seudulla voi olla todennäköistäkin, että joku heistä näkee karkulaisen. Teinien "karkaaminen" saattaa taas johtua vaikkapa kotioloista, mitä ei tietenkään julkisuuteen (kyllä, facebook voi myös olla julkisuutta) kerrota. Eikä sekään ole ollenkaan ongelmatonta, voiko vanhempi jakaa julkisuuteen mitä tahansa lapsensa tekemisiä. Vaikka se ei olisi laitonta, se voi olla huonoa käytöstä silti. Siitä, miksi epäilyttävien autojen/henkilöiden valokuvien jakaminen on yhtä arveluttavaa, on blogannut esimerkiksi hän.

Sitten vielä nämä "löysin elintarvikkeesta jotain outoa" -päivitykset, miksi niitä pyydetään jakamaan edelleen? Jotta muutkin voi kauhistella, että onpas ällöä...?

Ja toinen hassu juttu, joka tuli mieleen tästä luunpaloja kinkussa, jakakaa! -päivityksestä, että erityisesti kasvissyöjiä, mutta myös tuotantoeläinten hyvinvointia muuten oikeasti tärkeänä pitäviä (sillä tavalla oikeasti, että se näkyy käyttäytymisessä, ei vain puheena), pyritään usein dissaamaan toteamalla, että heiltä on ne kuuluisat elämän realiteetit tai luontoyhteys hukkuneet eivätkä he ymmärrä, että luonnossakin eläimet tappaa toisiaan. Sitten lihansyöjäihmiset seuraavaksi nillittää, jos lihasta on löytynyt jotain, mikä muistuttaa heitä kyseisen lihan alkuperästä, joka on -ylläriylläri- eläin. Kauheeta ja ällöä, jos löytyy sitkeämpää säiettä, jännettä, rasvaa tai luunpaloja. Kauhistelu ei siis kohdistu siihen, että huonompilaatuista on myyty huippulaatuisena huippulaatuisen hinnalla, vaan kauhua ja vastenmielisyyttä herättävät nämä jäänteet eläimestä, minkä johdosta liha ei ole pelkästään keinotekoisen oloista pehmeää mössöä. Kenellähän se luontoyhteys oikeasti on kadonnut...

Suomessa röyhkeät rulettaa

HSL:n Facebook-päivitys sunnuntaina 8.9. klo 11 maissa (lihavointi meikäläisen): "Väärin pysäköity auto on häirinnyt bussin 24 kulkua aamusta lähtien Tarkk´ampujankadun tienoilla. Poikkeusreitti kulkee Kasarmikadun kautta. Toivottavasti auto saadaan siirrettyä pikapuoliin pois."

Millä ihmeen logiikalla tämä näin menee, että bussit pistetään menemään poikkeusreittiä mitä ilmeisimmin useamman kuin sen ensimmäisen paikalle osuneen vuoron ajan? Tollaiset asiat pitää hoitaa samantien, eikä voivotella, kärsiä ja toivoa että "saadaan pikapuoliin tehtyä jotain". Mutta niin, nyt ollaankin Suomessa, jossa mitä röyhkeämpi, sitä vapaammin saa mellastaa. Saamatonta.

Konkreettisia tekoja poliitikolta, voi iik!

Urheilu- ja kulttuuriministerimme on tehnyt ihmisoikeuksien puolesta jotakin muuta kuin mahdollisesti vihjaissut takakammarissa vähän sinnepäin, tai siis jälkikäteen kertonut vihjaisseensa sinnepäin. Ja siitäkös kohu on noussut. Itse en voi kuin olla tyytyväinen, että kerrankin suomalaisen poliitikon toiminta suuntautuu ihmisoikeuksien puolustamiseen, ei vastustamiseen.

Ja muuten, tärkeintä tässä ei todellakaan ole se, että Venäjä ei lähde muuttamaan lakiaan yhden lipunheilutuksen takia. Tärkeintä on se lipunheilutus itsessään.

Pitkän matkan päästä ja pienestä valikoimasta pitää sinun ohratuotteesi noutamahan

Ns. keskiolut, eli vahvuudeltaan alle 4,7 % olut on taas esillä "hyi, paha paha" - tyyppisesti. Tällä kertaa asialla ei ollut arvoisa sisäministerimme, vaan peruspalveluministeri, jonka mielestä alkoholin haittoja saa helpoimmin vähennettyä, kun pistetään olut Alkoon, josta sen voi hakea samalla kun sen viikottaisen kossuannoksensakin.

Tai sitten voi ajatella, kuten Panimoliiton tj sanoo:
"Kun terveyshaitat keskittyvät näihin väkevien kuluttajiin, miksi olut on se ongelma?" (linkki)

Paperihesarissa oli lisäksi mielenkiintoinen tilasto, nimittäin vaikka Euroopan maista Suomi on alkoholista johtuvien haittojen (sairaudet ym) tilastojen kärjessä, ei se ole sitä alkoholin kulutusta mittaavassa tilastossa.

Tämmöiset avaukset tuntuu menneisyyden tuulahdukselta, sellaiselta ajalta kun kansalaisia kontrolloitiin muutenkin ja alkoholi varsinkin oli se hirveä paha, mistä ihmisiä tuli varjella kaikin keinoin. Ei ne tunnu enää olevan oikein tätä päivää.

Tätä päivää sen sijaan on esimerkiksi mainio Suuret oluet, pienet panimot -festari keskellä kaupunkia. Sinne voi mennä maistelemaan, mistä kaikesta jäisi paitsi, jos Alkon myymälä standardivalikoimineen edelleen olisi ainoa paikka, josta saisi olutta ostaa.

http://www.pienpanimoliitto.fi/4

Päivän hajatelma

Huh, jopas on kohu noussut arvoisan sisäministerimme puheista. Ensimmäinen mieleen tuleva asia oli, että hyvä kun sanoo mitä ajattelee, siinä vaan suurellekin yleisölle selviää, millainen, öö, henkilö, meillä poliisiministerinä toimii. Sen kummemmin erilaisia ansiokkaita kirjoituksia kommentoimatta tai niihin linkkaamatta tai edes kansalaisuustottelemattomuuden ideaa kehittelemättä, halusin jakaa Päivän Suuren Hajatelman, mikä on tietysti niin Itsestäänselvyys kuin olla voi: se, mitä joku henkilö arvostaa niin paljon, että on sen puolesta valmis rikkomaan lakia, kertoo hänestä itsestään hyvin paljon.

Kun ollaan laittomuuksien (kirjaimellisesti) äärellä, ovat kaikki teot tietysti yhtä laittomia (lukuun ottamatta saivartelevia esimerkkejä viranomaisesta, perustuslaista ja sen kanssa ristiriitaisesta laista jne;) mutta moraalisesti kaikkia tekoja ei voi pitää samanarvoisina.

Toimitaanko siis esimerkiksi Martin Luther Kingin esimerkkiä noudattaen kaikkien tasavertaisen kohtelun ja samojen oikeuksien puolesta, vai sitä vastaan, että: "Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys". The Puhe kansanlahetyspaivat.fi-sivustolla, s. 7

Onneksi yhteiskunnan asenteet muuttuvat ihan myös järjen, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien arvostamisen lisääntymisen ansiosta.

Eläimellistä menoa

Huomenna torstaina keskustellaan eduskunnassa, pitäisikö luopua eläinten sullomisesta verkkohäkkeihin rahan takia. Kysymyksessä on siis lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta. Samalla keskusteltaneen, onko pakko noudattaa hallituksen tahtoa luoda ns. normaalin lainsäädäntömenettelyn ohittava pikakaista eli kun on ensin säädetty laki kansalaisaloitteesta, onko sitä nyt oikeasti noudatettava...eikun siitä taisikin tulla kannanotto, että sinnepäin. Tarkemmin ottaen kansalaisaloite on verrannollinen sadan kansanedustajan allekirjoittamaan aloitteeseen. Mnjäh. Parempi kuin ei mitään, tietysti.

Pitäisiköhän pistää veikkaus pystyyn, monennessako puheenvuorossa väitetään niiden, jotka haluavat kieltää turkistarhauksen, olevan vieraantuneita luonnosta. Sillä sehän se vasta luonnollista on, pitää eläimiä syntymästään asti verkkopohjaisissa pikku häkeissä, muutaman lajitoverin ja ehkä yhden puukalikan kanssa.

Samaan aikaan samassa paikassa. Eli kun elämä on jo valmiiksi ollut kurjaa tai kurjahkoa, voi siitä tehdä vielä vähän kurjempaa. Vai olenkohan ainoa, joka näkee aivan erityisen julmuuden siinä, että löytöeläin, joka on ehkä ollut lemmikki, otetaan talteen (niin, joskus on voinut puhua jopa pelastamisesta) - ja aletaan sitten käyttää sitä kokeisiin. Sitä paitsi jos laji on muuten vaan villiintynyt, kuten esim kanit, ei se mun mielestä eroa villieläinten pyydystämisestä. Ei se eläin ainakaan tiedä, miten monen sukupolven takaiset esivanhemmat elivät tyytyväisenä ihmisolentojen kanssa. Ja silloinkin, kiinniotto kokeita varten ei oikein sovi kuvaan rakastetusta lemmikistä. Kanien keskuudessa leviävien tautien tapauksessa asiaa toki voisi harkita.

In Finland...

...we have this thing called veronkierto. Näin sitä autetaan maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ei mulla muuta tällä erää.

Demonit ovat liikkeellä...

...ja ihan kotinurkillani! Iltasanomat kertoo. Äänet päässä tulevat demoneista, ja lääkkeet ovat paholaisesta. Sama tyyppi aiheuttaa tietysti kaikki syövät ja sairaudetkin. Aika vastuutonta, sanon minä. Vaikea edes keksiä tästä mitään hauskaa, kun täälläpäin varmaan pyöriikin niitä ääniä kuulevia tai muuten heikossa kunnossa olevia.

It's coming right for us!

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli ehkä paras mielipidekirjoitus pitkään aikaan. Maria-Lisa Rodhin väitti, että kaupunkiin eksyviä eläimiä Ei tulisi heti tappaa. Itse olen ihmetellyt vähän samaa, ei ole sellaista villieläintä, etteikö sitä pitäisi hengiltä saada, jos se vain sattuu ihmisen elinpiiriin erehtymään. Ja ulkomaalaisille suomalaiset ylpeilevät läheisellä luontosuhteella. Tietäisivätpä vaan...

Yksi tv:n lempparisarjojani on uusiseelantilainen Eläintenpelastustiimi, jossa oikea viranomainen huolehtii eläinten hyvinvoinnista. Suomalaiset saanevat hyvän käsityksen kun tätä viranomaista kuvailee eläinsuojeluviranomaisen ja poliisin yhdistelmäksi. He eivät tapa ihmisasutuksen keskelle eksyneitä villieläimiä, edes riehaantuneita kenguruja, vaan ne otetaan kiinni ja siirretään kauemmas taajama-alueesta.

Asennekysymys.

Näpit irti illuusiostani!

Julmuus on ok, kunhan se on tapahtunut tarpeeksi kauan sitten. Varsinkin jos samalla voi muodikkaasti käyttää käytettyä vaatetta. Eikä se tietenkään ole turkistarhalta, kun se on kierrätettyä! Voi mitkä mahdollisuudet tällainen ajattelutapa avaakaan!

Eei se eläimen kärsimys oikeasti katoa, vaikka siitä olisi aikaa. Jos pitää vanhan turkin käyttämättä jättämistä tuhlauksena, voi varmaankin sen kerran elämässä tuhlauksen sallia. Koska yleensä muuten on tietysti hyvin säästäväinen eikä tuhlaa ikinä mitään. Jos kyse ei olekaan tuhlaamisen kauhistuksesta, vaan muuten vaan harmittaa jättää kiiltävä eläimennahka kirpparin myyntipöydälle kun sen voisi pukea päälleen, on ehkä prioriteetit sittenkin muualla kuin säästäväisyydessä. Ja turhahan se on ollut alunperinkin eikä se, että sitä käyttää joku uusi ihminen myöhemmin, tee siitä yhtään sen parempaa.

Sala liitto!

Suomalaiset ovat ruvenneet harrastamaan ns. erikoisoluita, eli suomeksi muiden kuin bulkkilagereiden myynti on ruvennut kasvamaan samalla kun nämä halppiskaljat (tunnetaan yleisesti nimellä "kolmonen" tai "tuoppi") menettävät markkinaosuuttaan.

Lyhyt artikkeli:

http://www.hs.fi/paivanlehti/#kotimaa/Erikoisoluiden+myynti+on+huimassa+kasvussa/a1358495989404?jako=ce0c1959c92ef20efcca9727eefcdf94

Samaan aikaan samassa maassa: Valvira haluaa taas vaihteeksi rajoittaa paitsi oluen myynnin kellonaikoja, myös tavallisten kauppojen olutvalikoimaa:

http://www.hs.fi/kotimaa/Valvira+Alkoholin+aamumyynti+lopetettava/a1305643441805

Alkolla ei ole kauheasti mahdollisuuksia kilpailla taviskauppojen kanssa olutvalikoimassa. Kilpailutekijöinä on ehkä mahdollisesti hyvät kansainväliset yhteydet ja alaa harrastavat sisäänostajat alkon puolelta ja viitsimättömyys kaupan puolelta. Siinäkin on poikkeuksia, esimerkiksi Kampin keskuksen K-supermarketin oluthylly on niin kirjava, että sen rinnalla kalpenee moni alko. Ainoa todellinen kilpailuetu, mihin kilpailijat eivät pysty vaikuttamaan, on ollut prosenttiraja. Ja se, että kakkosoluen vahvuisia oluita on hyvin vähän maailmassa tarjolla. Varsinkin jos niiden pitäisi maistua joltain muulta kuin laimennetulta poronkuselta.

Näillä kahdella asialla ei tietenkäääään ole mitäään tekemistä toistensa kanssa, eeeeiiiii....

Rasisteja, onko heitä?

Lapseensa kohdistettu rasismi ja vihapuhe riittivät Umayya Abu-Hannalle. Hän kirjoitti kokemuksistaan ja päätöksestään jättää Suomi taakseen hesarin sunnuntaisivuilla. Seuraavaksi Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti vastineen, joka oli otsikoitu provosoivasti "Prinsessa ja herne". Seurasi vähän samantyyppinen kohu kuin siitä, kun Sofi Oksanen mainitsi haastattelussaan suomalaisen perheväkivallan. Sittemmin tunteet ovat kai laantuneet ja Appelsinkin ottanut hieman maltillisemman suhtautumisen koko juttuun. Netin keskustelupalstoja en ole hirveästi ehtinyt kahlaamaan, mutta hesarin mielipidepalstalla (muistaakseni torstaina 3.1.) julkaistu lääkärin, ettei olisiollut vieläpä geriatri, mielipidekirjoitus herätti huomioni. Siinä tämä totesi, että Abu-Hannan kuvailema tilanne eli vanha ihminen huutamassa "saatanan neekeri" ei missään tapauksessa voi olla totta. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että ko. lääkäri taitaa olla valkoihoinen. Ja miespuolinenkin vielä. Ei kai hänen kohtaamansa vanhukset häntä tietenkään tuolla tavalla hauku. No joo, se siitä.

Mutta yleisesti ottaen oli mielenkiintoista huomata, miten tuollainen kritiikki herättää suunnilleen kahdenlaisia vastareaktioita: joko kritiikin perusta kiistetään ("ei ole voinut käydä noin") tai vaaditaan, että kritiikin esittäjä olisi vain hiljaa eikä puuttuisi asiaan (tai vieläpä, että pitäisi olla kiitollinen.) Vähän niinku jos kylppärissäsi on vuotava hana, et puhu siitä tai yritä tehdä sille mitään, koska onhan sulla sentään katto pään päällä. Eikäkun hetkinen, eihän se niin mene, vaan hana kyllä korjataan! Sentään on esiintynyt myös niitä korjaamiseen tähtääviä puheenvuoroja.

Itse uskon kyllä ehdottomasti rasistien olemassaoloon, onhan heitä ihan oikeasti näkynyt ja kuulunut ihan tarpeeksi. Abu-Hannan kirjoituksen ja erityisesti sen kohun myötä on siitä alettu myös puhua. Toivon, että tämä on alkua oikealle keskustelulle, eikä sitä tukahduteta vain toistelemalla kuluneita fraaseja keskustelun tärkeydestä. Koska onhan se aika sairasta (disclaimer: adjektiivi, ei lääketieteellinen mielipide) haukkua ihmisiä noin törkeästi. Jotenkin vielä sairaampaa, kun se tehdään lapselle. Aika käsittämätöntä on myös se, että pitää toisenvärisiä alempiarvoisina.

Satu Pienestä Pörröisestä Eläimestä

Pieni Pörröinen Eläin asui mukavalla ja rauhallisella alueella omassa pienessä ja lämpimässä kolossaan. Pienellä Pörröisellä Eläimellä oli mukavia ja rauhallisia naapureita, enimmäkseen. Eräänä päivänä Pieni Pörröinen Eläin alkoi juttusille Ilsen kanssa, joka asui vähän kauempana Pienen Pörröisen Eläimen kolosta. Pieni Pörröinen Eläin oli tavannut Ilseä paljonkin, heillä oli yhteisiä ystäviä ja naapureita ja he olivat melko samanlaisia. He olivatkin monesti naureskelleet, että ovat melkein kuin lähisukulaisia keskenään, niin hyvin tulivat he juttuun.

Ilsellä oli kuitenkin ongelma, hänellä oli paljon tekemistä ja aika vähän ylimääräistä aikaa, ja hän olisi tarvinnnut apua. Kaikenlaista väkeä kun voi eksyä näinkin rauhalliselle seudulle, ja vaikka ei eksyisikään, niin onhan se hyvä kuitenkin pitää silmänsä auki. Ilse kertoi Pienelle Pörröiselle Eläimelle, että hän ja naapurin Susse ja Nöppis olivat suunnitelleet, että jos he aina silloin tällöin pitäisivät Ilsen pihaa vähän silmällä. Ei koko ajan tietenkään, onhan kaikilla omatkin hoitamista vaativat pihat ja muita hommia. Mutta välillä, vähän. Se olisi vähän niinku naapurusten yhteinen juttu, ei mikään kerho, mutta kuitenkin. Kun he niin kovasti on aina puhuneet, miten mukavaa on tehdä kaikenlaista yhdessä ja miten paljon kaikki toisista tykkäävätkään. Ilse ja Nöppis kuuluvat kyllä itse asiassa yhteen kerhoonkin, siihen samaan, minkä ystävyyskerhoon Pieni Pörröinen Eläinkin kuuluu Sussen kanssa. Tämä olisi kuitenkin vähän eri juttu, ihan niiden oma.

Pieni Pörröinen Eläin lupasi miettiä asiaa ja kipitti takaisin koloonsa. Hän miettikin asiaa paljon ja ahkerasti. Olisi kyllä tosi mukavaa, jos olisi yhteinen juttu naapurusten kanssa. Ja tuntuihan se hyvältäkin, että Ilse ja muut pitivät häntä noin vastuulliseen tehtävään sopivana. Tai  mikseivät olisi, olihan Pieni Pörröinen Eläin itsekin aina sopivan tilaisuuden tullen korostanut kykyjään, ystävällisyyttään ja halukkuuttaan auttaa naapureitaan. Pieni Pörröinen Eläin hyrisi tyytyväisenä.

Mutta olisi se kyllä aika vaivalloistakin, pitäisi mennä ulos, vaikka voisi käpertyä oman peiton alle lämpöiseen. Mitä jos juuri silloin, kun olisi oma vuoro katsastaa Ilsen pihan tilanne, onkin kylmää tai sataa? Pieni Pörröinen Eläin muisti myös naapuruston Öykkärin, sen, joka joskus antoi Pienelle Pörröiselle Eläimelle korvatillikoita ja olipa Pieni Pörröinen Eläin saanut Öykkäriltä oikein kunnolla turpiinkin. Pieni Pörröinen Eläin kyyristyi pahojen muistojen vaikutuksesta ja vikisi vähän. Mitä jos Öykkäri kuulee, että Pienellä Pörröisellä Eläimellä on naapureiden kanssa tuollainen yhteinen juttu?! Jos Öykkäri onkin sitä mieltä, että Pienellä Pörröisellä Eläimellä on nyt vähän liian hauskaa ja vähän liian läheiset välit naapureiden kanssa? Pieni Pörröinen Eläin ei edes voi mennä kysymään Öykkäriltä lupaa, koska sitä naapurit ainakin jo ihmettelisivät. Ja korvatillikka siitä kuitenkin tulisi, ehkä toinenkin. Voi, miksi pitää Pienen Pörröisen Eläimen tehdä päätöksiä, se vaikeroi. Niin vaikeaan tilanteeseen on Pieni Pörröinen Eläin joutunut, voi-voi.

PMMP tulee, oletko valmis!

Tampereen Areenan toimitusjohtaja selkeästi ei ollut valmis: Hesarin uutinen. Kauheaa rienausta ja sen sellaista, kun lauletaan ettei Jeesus tulekaan! Omalla tavallaan ironista on myös se, että kyseessä oli Hämeenkadun Appron loppujuhlat. Hämeenkadu n Appro on yliopisto-opiskelijoiden ryyppäämiskilpailu, jossa kuljetaan Tampereen Hämeenkadulla baarista baariin ja kerätään pisteitä juoduista juomista. Tietystä määrästä saa sitten tietyn "akateemisen" arvosanan. Oikein hauska tapahtuma, itsellänikin on siellä ansaittu merkki erääseen vaatekappaleeseen ommeltuna, heh. Tietenkin siellä saa pisteitä myös alkoholittomista juomista, mutta yleisesti ottaen tapahtuman luonne on suhteellisen alkoholihuuruinen kuitenkin. Tunnetusti suomalaiset uskishihhulit eivät tykkää alkoholistakaan, toisin kuin esimerkiksi katoliset tai ortodoksit.

Mutta mikä on Tampere Areena? Nimittäin ensi ajattelemalta voisi olettaa, että paikan omistaja voi määrätä ja päättää, mitä tiloissa tapahtuu, myös laajemmin kuin normaalit hyvä tapa ja laillisuus -vaatimukset edellyttää. Ei aivan näin. Esimerkiksi Tampere Areena (linkki kotisivuille) on samantapainen kuin esimerkiksi Hartwall Areena, Messukeskus jne, eli ne kauppaavat yleisesti tilojaan kaikkien käyttöön. Kyse ei ole siis kirkosta, vaan ihan normaalista kaupallisesta toiminnasta, vaikka taustalta mahdollisesti löytyy uskonnollisia yhdyskuntia. Silloin on myös heidän noudatettava tasapuolisuutta eikä asiakkaita (joita tilan vuokraajat tässä tapauksessa ovat suhteessa Areenaan) saa syrjiä esimerkiksi uskonnollisella perusteella. Tilan vuokraajan määräysvalta ei myöskään ylety tapahtuman sisältöön edellä mainitsemiani hyvien tapojen ja lain noudattamista pidemmälle, vaikka hän miten kuvittelisi vetävänsä omaisuutensa päälle jumalan vihan raivon siellä laulettavan kappaleen tähden.

Kunnallisvaalit on ovella, joten kannattaa myös tsekata, mitä mieltä oma ehdokas muun muassa tästä on. Suhtautuminen tähän voi kertoa henkilön ajattelusta muutenkin. Onko kenties samoilla linjoilla tämän hepun kanssa: " En ole itse kuunnellut rienaavaan kappaletta. Pitäisinkin aika jumalattomana sitä, että joku pyytäisi minua tekemään niin. Olen muutenkin musiikin suhteen melko kuuro. Mutta eipähän niitä pilapiirroksiakaan ole kaikki nähneet, jotka ne tuomitsevat?" Eli suomeksi: en tiedä, mistä tässä on kyse, pidän vääränä sitä, että joku pyytäisi minua ottamaan selvää, ja muistutan, että joku muukin jossakin on raivonnut asiasta, josta ei oikeastaan tiedä juuri mitään. Tämä löytyi Uuden Suomen blogimerestä, linkkiä en viitsi laittaa kun ei tähän asiaan oikeastaan muuten mitenkään kuulu. Otin tämän esiin, koska minusta looginen ajattelukyky ja faktojen selvittäminen ennen mielipiteensä muodostamista on aika tärkeä ominaisuus ihmisellä, joka päättää yhteisistä asioistamme. Edellä oleva lainaus osoitta, että näin ei aina ole. Siksi olisi tärkeää tietää, miten sen ehdokkan ajatus juoksee, jota aikoo äänestää.

Ja lopuksi: koska kappale on hyvä ja PMMP ihana, täytyy se tännekin linkittää (lyriikoiden kera):

(Lyriikat täältä)

Jeesus ei tule oletko valmis
San. Paula Vesala

Anna rakas voimia jaksamaan
alusvaatemainokset kaduilla
joka puolella muija kuvissaan
luottaa itseensä pikkuhousuissaan
Itseinhosta
ihmisvihasta
hyvää bisnestä muovilihasta
Sinä olet kauniimpi kaduilla
loisteputkimaailman valoissa

Meill’ on yhteys poikki
ei näy Rihannaa
ja kun käännyt pois
pesen otsasta leimaa
Jeesus ei tule oletko valmis
Jeesus ei tule oletko valmis

Iltapäivälehden viihdeosiossa
juttu hautajaisista
Hyvän elämän lähtökohtana
ydinperhe ainoa oikea
sikiöt siis huolella valitkaa
mihin kohtuun päädytte roikkumaan
Yhteys poikki on

Rihanna bikinit vaihtaa
olen nähtävyys näkymätön
ja kun käännyt pois
irrotan hihasta nauhaa
Jeesus ei tule oletko valmis
Jeesus ei tule oletko valmis

Ennen ilmestyskirjaa on ostos-tv
brändityöryhmä, CV
Meill’ on yhteys poikki
ei näy Rihannaa
korjatkaa se nyt

Rihanna bikinit vaihtaa
Jeesus ei tule oletko valmis
Jeesus ei tule oletko valmis
Anna epäonnistumistarinoita
tämän ajan kapina


Ja vielä loppuhehkutus: olen saanut lukijan, jee! Vaikka blogia perustaessani ajattelin, että eihän sillä nyt niin väliä, vaikka kukaan ei tätä kyhäelmäkokoelmaa ikinä näkisi tai lukijaksi ilmoittautuisi, niin kumman mukavalta tuntuu :)

Iva on katsojan silmässä

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Aika paljon kertoo myös kuvan aiheuttama reaktio.

Joku nimetön taho on tehnyt Per Looks -blogin, jonne on postannut perussuomalaisten vaaliehdokkaiden kasvokuviaHel Looks-blogin tapaan. Paitsi Per-etuliite, myös ainakin yhden henkilön paidassa näkyvä logo ja paremmin tietävien ihmisten kommentit viittaavat siihen suuntaan, että kuvissa tosiaan on Perussuomalaisten puolueen vähintäänkin jäseniä ja ilmeisesti kunnallisvaaliehdokkaita. Sinänsä nuo PerLooks-kuvat eivät mielestäni juurikaan eroa mistä tahansa henkilötaidekuvista, tollasia voisi olla melkeinpä missä tahansa valokuvanäyttelyssä "vastaantulija 1, vastaantulija 2, vastaantulija 3 jne" nimellä varustettuna (tai suurella suosikillani: "Nimetön 1, Nimetön 2, Nimetön 3" jne). Ettei vaan Forum Boxissa vai missä se nyt oli, ollut jossakin vaiheessa erään valokuvaprojektin näyttely, jossa oli esillä tavallisia helsinkiläisiä. Taisi olla joku itä vs länsi -juttu. Valokuvien nimet taisivat olla kuvauspaikkoja tyyliin Mellunmäki ja Munkkivuori. Oikein kiva pikku näyttely oli.

Jostain syystä monet ovat kuitenkin päätelleet, että tässä on pilkkasivusto, ja pilaa tehdään nimenomaan perussuomalaisista. Siinä kauhistelun lomassa jotkut ovat itsekin sortuneet pilkkaamaan tai ainakin haukkumaan perussuomalaisten ehdokkaiden ulkonäköä. Parhaassa tapauksessahan tässä on mahdollisuudet kahdelle täysosumalle - kauhistelemalla pilkkakuvien julkaisua voi vaikuttaa itse jalommalta ihmiseltä (joka ei missään tapauksessa ketään pilkkaisi) ja samalla vähän mutkan kautta, mutta kuitenkin, haukkumaan muita ihmisiä rumiksi (tai astetta kierompi pääsee erityisesti ilakoimaan sillä, että kertoo jonkun toisen pitävän näitä ihmisiä rumina).

Yksi hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta koko hässäkässä kuitenkin on se, että itse blogin perustaja ei ole kommentoinut blogia, sen tarkoitusta ja kuvia mitenkään. Kaikki mahdollinen persuihin kohdistuva pilkkatarkoitus on siis syntynyt oikeastaan kokijan omien korvien välissä, ehkä sitä helpommin jos on jo valmiiksi puolustuskannalla ja odottaakin sitä pilkkaa tulevaksi, mutta kuitenkin pelkästään sanattomien kuvien julkaisemisen perusteella. Mitenköhän tämä Per Looks -kuvablogi oikeasti eroaa siitä tuulipukukuvablogista, joka aikanaan kirvoitti kovasti kehuvia ja syvällisiä ajatuksia vaatteilla koreilemisen turhuudesta ja käytännöllisen ja teeskentelemättömän pukeutumisen autuudesta pitkin blogistania? Sekin blogi taisi muuten olla jonkinlainen vastapuheenvuoro Hel Looks -blogille, jos oikein muistan. Jos ehdoin tahdoin jotain pilkkaa pitää päästä näkemään, voi miettiä myös sitä mahdollista kohdetta...

Minun on todella vaikeaa nähdä näissä kuvissa mitään pilkkaavaa ketään kohtaan. Ei se voi olla niin, että pelkästään jonkun puolueen ehdokkaiden kasvojen julkaiseminen (muuten kuin puolueen toimesta vaalimainoksessa) on pilkkaa, ei, vaikka kyse olisi puolueesta, joka on paljon esillä julkisuudessa. Ei, vaikka se julkisuus ei yleensä ole ollut kovin imartelevaa.

Tässä myös tarkkanäköistä pohdintaa kuvien herättämistä reaktioista.
Tässä taas vähän viihdyttävämpiä reaktioita.

EDIT: sisäinen kyynikkoni halusi tulla lisäämään, että jospa tämä onkin nokkela mainoskikka. Maksimijulkisuus minimikustannuksella. Ehkä se selviää lähempänä vaaleja, ehkä ei.