Vähän Jäykempää Olutta

Helsinkiin avattiin tänä vuonna panimoravintola Bryggeri Helsinki. Olin tapahtumasta pienpanimoiden ja olutkulttuurin kannattajana tietysti innoissani, varsinkin sen jälkeen kun pääsin maistelemaan ravintolan tuotteita (niin olutta kuin hampurilaistakin) kesällä Makujen Suomi - tapahtumassa.

Sitten menin käymään itse ravintolassa. Sijaintihan on loistava, Senaatintorin ja Espan välissä. Sisäänkäyntiä joutui vähän hakemaan, mutta sellaista sattuu. Ravintola on kaksikerroksinen, katutasossa (yläkerrassa) on pienehkö baari ja alakerrassa ruokapuoli. Jälkimmäinen olikin jännä paikka. Etuosassa oli kattamattomia pöytiä, mutta suurin osa salista oli täynnä pöytiä täyskattauksessa pitkine valkoisine pöytäliinoineen. Sisustus oli kuin Aalto-Artek -linjaa pilkulleen noudattavan sisustusarkkitehtiopiskelijan tai oppikirjantekijän käsialaa. Henkilökuntaa riitti, tai no. Kävi ilmi, että pöydissä, joissa ei ole kattausta eikä pöytäliinaa, saa tilata vain tiettyjä (vissiinkin sitten "baari-") annoksia. Jos kattamattomassa pöydässä istuva halusikin tilata tai edes katsella ruokia varsinaiselta ruokalistalta (a lá carte), joutui vaihtamaan pöytäliinapöytään. Käytännössä siis muutaman metrin päähän, ei edes eri saliin.

No, asiakaskunta oli tunnelman mukainen, pukumiehiä vapaalla ja sellaista. Eikä tässä muuten mitään, hienostelevia ja sievisteleviä ravintoloita Helsingissä riittää, mutta hyvin, hyvin valitettava seikka on, että paikan olut on niin vietävän hyvää. Tosin se ei riitä paikan viihtyisäksi tekemiseen, joten kansanomainen eetu ei voi kuin toivoa, että Bryggerin oluita otetaan myyntiin Kaislaan. Tai Teerenpeliin. Tai Sivukirjastoon. Tai lukuisiin "kalaravintoloihin". Onhan näitä vaihtoehtoja.

Taiteita ja muutakin Helsingin yössä

Vuosittainen Helsingin juhlaviikkojen aikana vietettävä Taiteiden yö onnistuu aina tarjoamaan sopivan vaihtelevia elämyksiä. Tänä vuonna taideretki alkoi Tennispalatsilta, jossa on kaupunginmuseon näyttely Happy End? vielä viimeisiä päiviä. Liian usein mielenkiintoiset näyttelyt jäävät viime hetkiin tai menevät ihan täysin ohi. Tämä kokonaisuus oli outo, mutta ajatuksia herättävä. Varsinkin venäläisen AES+F -kollektiivin teokset toivat tuulahduksen Venäjän (toivottavasti ei Suomen) mahdollisesta tulevaisuudesta, jossa ihmisistä on tullut tunteettomia ulkoisesti virheettömiä poseeravia kuoria. Vaikka esittelytekstin mukaan "Kauniin pinna alla kytee epätoivo, ahneus ja vallanhimo" en oikeastaan nähnyt ilmeettömissä kasvoissa muuta kuin välinpitämättömyyttä.

Siloitellusta pinnasta oli suhteellisen jyrkkä siirtymä Riikka Purosen luomaan muodon moninaisuuteen Valokuvagalleria Hippolytessä. Vaikka toisaalta, erilaisista kauneisikoneista hänkin on joitain inspiraatioita ammentanut.

Sieltä tulikin sitten kiire kuuntelemaan, kuinka Maija Vilkkumaa luki otteita uudesta kirjastaan Nainen katolla. Vilkkumaamaista tekstiä ilman muuta, ja tarkkanäköistä ihmiselon kuvailua.

Ja edelleen vastineeksi alun "kaikki pintaa ja kuollutta" -tunnelmalle illan kruunasi Helsingin gaykuoro Out ´n Loud. Tunnetta, aitoutta ja panostamista löytyy vaikka kuinka monelle tusinabotoksinaamalle jakaa!

Odottava tunnelma

Ding Dong!

Samaan aikaan oli Rautatientorilla Herkkujen Suomi ja Syystober. Kaikenlaista herkkua olikin tarjolla, maistiaisten lisäksi myös tavanomaisempaa festariruokaa sekä Helsinki Bryggerietin mainioita hampurilaisia ja maittavaa olutta. Valitettavasti nälkä sai unohtamaan valokuvauksen ihan täysin! Mutta hyvää oli :)

Kesäinen hernelevite

Alkukesä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, eikä silloin tehnyt mieli "hummusta" eli kikhernelevitettä eetun tapaan. Kehittelin uudenlaisen levitteen vanhasta vieraidenkin suosimasta hernedipistä. Hernedippiin tuli pakasteherneitä 1 ps, maustamatonta tuorejuustoa 1 ptk (250 g), suolaa, pippuria, valkosipulia, sitruunamehua. Sekoitetaan blenderissä tai sauvasekoittimella hienoksi tahnaksi. Testasin myös pehmeällä tofulla, ei kannata laittaa koko pakettia. Muuten siitäkin tuli aika jees.

Mutta se levite - ei sen kummempaa kuin pakasteherneitä, oliiviöljyä, vähän suolaa ja minttua. Sauvasekoittimella tahnaksi. Mittasuhteita ei ole nyt tähän laittaa, kun en ole mitannut. Fiiliksellä mennään. Ei haittaa, jos öljyä tulee niin paljon liikaa, että se erottuu jääkaapissa, sitten vaan sekoitetaan:) Nyt on pari kertaa käynyt sillä lailla ja se sai mut pohtimaan hernepestoa. Ehkäpä joku päivä testataan.

Tuommoinen siitä sitten tuli

Olutekstra II

Rakas Alkomme on suuressa armeliaisuudessaan tuonut kansalaisten ulottuville uusia jänniä käsityöläisoluita. Itselleni tuli nimestä lievä epäily harrastelijamaisista litkuista, mutta kun joukossa on Mikkellerin ja Nørrebron kaltaisia kovia tekijöitä, ei mistään karvalakkisarjasta todellakaan ole kyse. Mukana on toki myös kotimaisia suosittuja nimiä, Suomenlinnan panimoa, Saimaan juomatehdasta (Keisarit), Teerenpeliä ja muuta.

Kaikkia en kerennyt maistelemaan, joten tässä vain pieni alkupala tarjolla olevista herkuista:

Nørrebro!

Nørrebron panimo + ravintola sijaitsee Kööpenhaminassa. Panimon nimi kertoo itse asiassa sijainninkin Nørrebron kaupunginosassa :) kotisivut täällä. Näillä on monenlaista laadukasta kurkunkostuttajaa, ja jopa tanskalaisittain harvinaisen paljon luomuoluita. Toiminta on myös hiilineutraalia. Tietoisuus tällaisesta on aina plussaa!

Ja sitten itse olueen:
King´s County Brown ale on yllättävän tumma. Minulla ei tosin ole hirveästi kokemusta aleista, mutta uskaltaisinpa sanoa, että tää on siitä tummemmasta päästä mitä on. Otin tämän kärsimättömänä suoraan jääkaapista ja jääkaappikylmänä maistui ensin kotikalja ja tuntui hiilihappo. Vähän lämmettyään alkoi tulla enemmän makua ja vivahteita, sitä enemmän, mitä lähemmäs optimaalia lämpötilaa päästiin. Olut on makeahko, muttei liian imelä tai äklö. Tuhti suuntuntuma, ei voi sanoa vetiseksi. Suklaa tulee hienosti esille. Itse asiassa näin harjaantumattomana, jos en tietäisi aleksi voisin luulla juovani portteria. Erittäin hyvä kaiken kaikkiaan, sarjassa hamstrattava.

Lisää tanskalaista, joskaan tämä ei ole Käsityöläisolut-sarjaa vaan muuten vaan erikoisvalikoimaa: Mikkellerin Jackie Brown. Tää on itse asiassa yllättävän samanlainen kuin King´s County. Komeampi vaahto ja vähemmän makeutta, maku silti pehmeä ja kahvinen. Tumma. Hyvin on myös täyteläisyyttä. Kahvi tulee esiin ja jopa hienoinen viskiaromi. Tätä olutta en tosin välttämättä menisi portteriksi luulemaan, on tässä sen verran keveyttä kuitenkin. Mutta kahvista Mikkellerin pojat tykkää, se on käynyt hyvinkin selväksi. Niiltähän on Alkon valikoimissa tänä keväänä myös Koppi Coffee IPA, jota ehdottomasti suosittelen jos tykkää ipasta ja on ehkä vähän harjaantuneempi oluenharrastaja kuin allekirjoittanut. Itse asiassa tajusin äsken kun yritin etsiä linkkiä tuohon Koppi Coffeen tietoihin, että näitä kahta saa vain Helsingin keskustan Arkadian myymälästä. Harmillinen juttu. Mutta kannattaa tehdä reissu sinne, jos vaan on asiointimatkan päässä.

Suomenlinnan panimo osallistuu käsityöläisolut-valikoimaan Winter Alella, jota en sittenkään uskaltanut ostaa. Sen sijaan olen tutustunut niiden portteriin, joka on maukas ja ihan kiva. Väri on sopivan tumma, jopa musta. Kahvi maistuu hienosti, mutta täyteläisyyttä olisin kaivannut ehkä lisääkin.

Sitten kevennetään. Olen tänä talvena tuntenut jotain selittämätöntä viehtymystä punaisiin aleisiin, Red Ale -oluisiin siis. Tässä yksi perushyvä:

St Peter´s Ruby Red Ale. Väri mukavan punertava, maku sopivan tuhti eikä ole liian imelä. Alkoholi tulee ehkä pikkasen liikaa läpi, vaikka onkin vahvuudeltaan vain 4,3 %. Sopii silti siemailtavaksi, kuten myös ruokajuomaksi.

Sitten vielä "kapinallisempi" Brew Dogin 5am Saint. Tässä on vähän enemmän luonnetta, kuten tälle panimolle sopiikin. Olut on punertava ja rapsakka. Humalan kitkeryys ei maistu niin voimakkaasti kuin voisi olettaa tämän tyyppiseltä tekijältä, tosin mullehan se on vaan hyvä! Valitettavasti tästä ei ole kuvaa.

Lopuksi vielä suomalaista, Stadin panimon American Saison:

Tän olisi tarkoitus olla belgialaistyyppinen, hedelmäinen ja sitruksinen. Olut on vaaleaa ja makeahkoa. Minulle hieman liian imelää, vaikka humalakin maistuu. Alkon tuoteselosteen lupaama pippurisuus jää hyvin hennoksi aavistukseksi. Tästä ei tullut suosikkiani, mutta ihan mielenkiintoinen kokemus silti. Vahva suoritus suomalaiselta pienpanimolta joka tapauksessa, ja varmaan menee alas paremmin jos tykkää vaaleista muutenkin. Tai ehkäpä kesällä, viileän sateisena iltana.