Ylen hyvää

Jess, YLE tuo esitykseen brittiläisen New Sherlock -sarjan kolmannen kauden! Sherlock Holmes on tunnetusti esiintynyt elokuvissa ja sarjoissa ennenkin, ja tälläkin hetkellä esitetään amerikkalaisversiota, jossa tohtori Watsonia esittää kivikasvoinen Lucy Liu ja Holmesia joku heppu. Mutta britit tekevättämän paremmin, tarkemmin sanottuna Benedict Cumberbatch tekee sen paremmin! Eikä minua ainakaan ole yhtään haitannut pienet romanttiset vibat, jotka tässä sarjassa ovat olleet aistittavissa ;)

Ennakkokurkistus: Täällä

Niin ja on alkuvuodesta muutakin odoteltavaa, Alko kertoo, että kohta saa taas maistella käsityöläisoluita. Stadin Panimo osallistuu Double Oat Malt Stoutilla, nam!

Vähän Jäykempää Olutta

Helsinkiin avattiin tänä vuonna panimoravintola Bryggeri Helsinki. Olin tapahtumasta pienpanimoiden ja olutkulttuurin kannattajana tietysti innoissani, varsinkin sen jälkeen kun pääsin maistelemaan ravintolan tuotteita (niin olutta kuin hampurilaistakin) kesällä Makujen Suomi - tapahtumassa.

Sitten menin käymään itse ravintolassa. Sijaintihan on loistava, Senaatintorin ja Espan välissä. Sisäänkäyntiä joutui vähän hakemaan, mutta sellaista sattuu. Ravintola on kaksikerroksinen, katutasossa (yläkerrassa) on pienehkö baari ja alakerrassa ruokapuoli. Jälkimmäinen olikin jännä paikka. Etuosassa oli kattamattomia pöytiä, mutta suurin osa salista oli täynnä pöytiä täyskattauksessa pitkine valkoisine pöytäliinoineen. Sisustus oli kuin Aalto-Artek -linjaa pilkulleen noudattavan sisustusarkkitehtiopiskelijan tai oppikirjantekijän käsialaa. Henkilökuntaa riitti, tai no. Kävi ilmi, että pöydissä, joissa ei ole kattausta eikä pöytäliinaa, saa tilata vain tiettyjä (vissiinkin sitten "baari-") annoksia. Jos kattamattomassa pöydässä istuva halusikin tilata tai edes katsella ruokia varsinaiselta ruokalistalta (a lá carte), joutui vaihtamaan pöytäliinapöytään. Käytännössä siis muutaman metrin päähän, ei edes eri saliin.

No, asiakaskunta oli tunnelman mukainen, pukumiehiä vapaalla ja sellaista. Eikä tässä muuten mitään, hienostelevia ja sievisteleviä ravintoloita Helsingissä riittää, mutta hyvin, hyvin valitettava seikka on, että paikan olut on niin vietävän hyvää. Tosin se ei riitä paikan viihtyisäksi tekemiseen, joten kansanomainen eetu ei voi kuin toivoa, että Bryggerin oluita otetaan myyntiin Kaislaan. Tai Teerenpeliin. Tai Sivukirjastoon. Tai lukuisiin "kalaravintoloihin". Onhan näitä vaihtoehtoja.

Pitkän matkan päästä ja pienestä valikoimasta pitää sinun ohratuotteesi noutamahan

Ns. keskiolut, eli vahvuudeltaan alle 4,7 % olut on taas esillä "hyi, paha paha" - tyyppisesti. Tällä kertaa asialla ei ollut arvoisa sisäministerimme, vaan peruspalveluministeri, jonka mielestä alkoholin haittoja saa helpoimmin vähennettyä, kun pistetään olut Alkoon, josta sen voi hakea samalla kun sen viikottaisen kossuannoksensakin.

Tai sitten voi ajatella, kuten Panimoliiton tj sanoo:
"Kun terveyshaitat keskittyvät näihin väkevien kuluttajiin, miksi olut on se ongelma?" (linkki)

Paperihesarissa oli lisäksi mielenkiintoinen tilasto, nimittäin vaikka Euroopan maista Suomi on alkoholista johtuvien haittojen (sairaudet ym) tilastojen kärjessä, ei se ole sitä alkoholin kulutusta mittaavassa tilastossa.

Tämmöiset avaukset tuntuu menneisyyden tuulahdukselta, sellaiselta ajalta kun kansalaisia kontrolloitiin muutenkin ja alkoholi varsinkin oli se hirveä paha, mistä ihmisiä tuli varjella kaikin keinoin. Ei ne tunnu enää olevan oikein tätä päivää.

Tätä päivää sen sijaan on esimerkiksi mainio Suuret oluet, pienet panimot -festari keskellä kaupunkia. Sinne voi mennä maistelemaan, mistä kaikesta jäisi paitsi, jos Alkon myymälä standardivalikoimineen edelleen olisi ainoa paikka, josta saisi olutta ostaa.

http://www.pienpanimoliitto.fi/4

Olutekstra II

Rakas Alkomme on suuressa armeliaisuudessaan tuonut kansalaisten ulottuville uusia jänniä käsityöläisoluita. Itselleni tuli nimestä lievä epäily harrastelijamaisista litkuista, mutta kun joukossa on Mikkellerin ja Nørrebron kaltaisia kovia tekijöitä, ei mistään karvalakkisarjasta todellakaan ole kyse. Mukana on toki myös kotimaisia suosittuja nimiä, Suomenlinnan panimoa, Saimaan juomatehdasta (Keisarit), Teerenpeliä ja muuta.

Kaikkia en kerennyt maistelemaan, joten tässä vain pieni alkupala tarjolla olevista herkuista:

Nørrebro!

Nørrebron panimo + ravintola sijaitsee Kööpenhaminassa. Panimon nimi kertoo itse asiassa sijainninkin Nørrebron kaupunginosassa :) kotisivut täällä. Näillä on monenlaista laadukasta kurkunkostuttajaa, ja jopa tanskalaisittain harvinaisen paljon luomuoluita. Toiminta on myös hiilineutraalia. Tietoisuus tällaisesta on aina plussaa!

Ja sitten itse olueen:
King´s County Brown ale on yllättävän tumma. Minulla ei tosin ole hirveästi kokemusta aleista, mutta uskaltaisinpa sanoa, että tää on siitä tummemmasta päästä mitä on. Otin tämän kärsimättömänä suoraan jääkaapista ja jääkaappikylmänä maistui ensin kotikalja ja tuntui hiilihappo. Vähän lämmettyään alkoi tulla enemmän makua ja vivahteita, sitä enemmän, mitä lähemmäs optimaalia lämpötilaa päästiin. Olut on makeahko, muttei liian imelä tai äklö. Tuhti suuntuntuma, ei voi sanoa vetiseksi. Suklaa tulee hienosti esille. Itse asiassa näin harjaantumattomana, jos en tietäisi aleksi voisin luulla juovani portteria. Erittäin hyvä kaiken kaikkiaan, sarjassa hamstrattava.

Lisää tanskalaista, joskaan tämä ei ole Käsityöläisolut-sarjaa vaan muuten vaan erikoisvalikoimaa: Mikkellerin Jackie Brown. Tää on itse asiassa yllättävän samanlainen kuin King´s County. Komeampi vaahto ja vähemmän makeutta, maku silti pehmeä ja kahvinen. Tumma. Hyvin on myös täyteläisyyttä. Kahvi tulee esiin ja jopa hienoinen viskiaromi. Tätä olutta en tosin välttämättä menisi portteriksi luulemaan, on tässä sen verran keveyttä kuitenkin. Mutta kahvista Mikkellerin pojat tykkää, se on käynyt hyvinkin selväksi. Niiltähän on Alkon valikoimissa tänä keväänä myös Koppi Coffee IPA, jota ehdottomasti suosittelen jos tykkää ipasta ja on ehkä vähän harjaantuneempi oluenharrastaja kuin allekirjoittanut. Itse asiassa tajusin äsken kun yritin etsiä linkkiä tuohon Koppi Coffeen tietoihin, että näitä kahta saa vain Helsingin keskustan Arkadian myymälästä. Harmillinen juttu. Mutta kannattaa tehdä reissu sinne, jos vaan on asiointimatkan päässä.

Suomenlinnan panimo osallistuu käsityöläisolut-valikoimaan Winter Alella, jota en sittenkään uskaltanut ostaa. Sen sijaan olen tutustunut niiden portteriin, joka on maukas ja ihan kiva. Väri on sopivan tumma, jopa musta. Kahvi maistuu hienosti, mutta täyteläisyyttä olisin kaivannut ehkä lisääkin.

Sitten kevennetään. Olen tänä talvena tuntenut jotain selittämätöntä viehtymystä punaisiin aleisiin, Red Ale -oluisiin siis. Tässä yksi perushyvä:

St Peter´s Ruby Red Ale. Väri mukavan punertava, maku sopivan tuhti eikä ole liian imelä. Alkoholi tulee ehkä pikkasen liikaa läpi, vaikka onkin vahvuudeltaan vain 4,3 %. Sopii silti siemailtavaksi, kuten myös ruokajuomaksi.

Sitten vielä "kapinallisempi" Brew Dogin 5am Saint. Tässä on vähän enemmän luonnetta, kuten tälle panimolle sopiikin. Olut on punertava ja rapsakka. Humalan kitkeryys ei maistu niin voimakkaasti kuin voisi olettaa tämän tyyppiseltä tekijältä, tosin mullehan se on vaan hyvä! Valitettavasti tästä ei ole kuvaa.

Lopuksi vielä suomalaista, Stadin panimon American Saison:

Tän olisi tarkoitus olla belgialaistyyppinen, hedelmäinen ja sitruksinen. Olut on vaaleaa ja makeahkoa. Minulle hieman liian imelää, vaikka humalakin maistuu. Alkon tuoteselosteen lupaama pippurisuus jää hyvin hennoksi aavistukseksi. Tästä ei tullut suosikkiani, mutta ihan mielenkiintoinen kokemus silti. Vahva suoritus suomalaiselta pienpanimolta joka tapauksessa, ja varmaan menee alas paremmin jos tykkää vaaleista muutenkin. Tai ehkäpä kesällä, viileän sateisena iltana.

Sala liitto!

Suomalaiset ovat ruvenneet harrastamaan ns. erikoisoluita, eli suomeksi muiden kuin bulkkilagereiden myynti on ruvennut kasvamaan samalla kun nämä halppiskaljat (tunnetaan yleisesti nimellä "kolmonen" tai "tuoppi") menettävät markkinaosuuttaan.

Lyhyt artikkeli:

http://www.hs.fi/paivanlehti/#kotimaa/Erikoisoluiden+myynti+on+huimassa+kasvussa/a1358495989404?jako=ce0c1959c92ef20efcca9727eefcdf94

Samaan aikaan samassa maassa: Valvira haluaa taas vaihteeksi rajoittaa paitsi oluen myynnin kellonaikoja, myös tavallisten kauppojen olutvalikoimaa:

http://www.hs.fi/kotimaa/Valvira+Alkoholin+aamumyynti+lopetettava/a1305643441805

Alkolla ei ole kauheasti mahdollisuuksia kilpailla taviskauppojen kanssa olutvalikoimassa. Kilpailutekijöinä on ehkä mahdollisesti hyvät kansainväliset yhteydet ja alaa harrastavat sisäänostajat alkon puolelta ja viitsimättömyys kaupan puolelta. Siinäkin on poikkeuksia, esimerkiksi Kampin keskuksen K-supermarketin oluthylly on niin kirjava, että sen rinnalla kalpenee moni alko. Ainoa todellinen kilpailuetu, mihin kilpailijat eivät pysty vaikuttamaan, on ollut prosenttiraja. Ja se, että kakkosoluen vahvuisia oluita on hyvin vähän maailmassa tarjolla. Varsinkin jos niiden pitäisi maistua joltain muulta kuin laimennetulta poronkuselta.

Näillä kahdella asialla ei tietenkäääään ole mitäään tekemistä toistensa kanssa, eeeeiiiii....

Olutekstra

Olen sairastellut viime viikot. Yleensä aina flunssat iskee juuri siihen huonoimpaan aikaan (onko edes olemassa hyvää aikaa sairastaa?) Nyt oli vähän toisenlainen sairaus kyseessä, mutta sen verran vaikutti arkeen kuitenkin, että sain unohtaa elokuvissa juoksemisen. Täällä Helsingissähän on taas vietetty elokuvafestaria, tällä kertaa meneillään on Rakkautta ja Anarkiaa. Oloni alkaa nyt olla voiton puolella, joten OLISIN voinut käydä katsomassa edes tämän. No, kuinkas ollakaan se on loppuunmyyty! Eikä ilmeisesti ole tulossa normilevitykseen, kuten ei juuri mikään tämänkertaisista R&A-elokuvista. Mälsää. Luulisi, että joku finnkinon (koska muita leffateatterinpitäjiä ei juurikaan kaupungissa enää ole) valikoimasta päättävä henkilö älyäisi, että jos elokuvafestareiden näytökset myydään lähes järjestään loppuun, melkeinpä festarista, elokuvasta ja genrestä riippumatta, olisi yleisöä odotettavissa myös tavisteattereiden näytöksiin. Edes muutamaan! Edes juuri siihen Ranskan vuoden katsotuimpaan elokuvaan. Mutta ei, kun mennään varmalla hollywood-bulkilla, niin sitten mennään.

Noh, nytpä tulee sitten blogin ensimmäinen olutarvostelupostaus eikä elokuva-arvostelua. Kesällä tuli käytyä tanskanmaalla ja sieltä raahattua tuliaisina erinäisiä oluita. Niitä on vähitellen testailtu, mutta olen pidättäytynyt niistä kirjoittelemasta, koska en oikeasti viitsi osaa tehdä oikeaoppista arvostelua, sellaista missä olisi kaikkea hyödyllistä tietoa kysesisestä oluesta (alkoholiprosenttien lisäksi luonnollisesti kantavierteet, humalalajikkeet, värisävyn numerot sun muut).

Joten tässä hieman fiilispohjalta, ja jotta itsekin muistaisin, mahdollista seuraavaa reissua varten.

Frog Hops - eihän kukaan sammakoista pitävä voi vastustaa tollasta! :) kyseessä on Atlantin ylittävän yhteistyön tuloksena syntynyt Imperial Wheat Stout. Tanskalainen Amager Brygghus kohtasi ohiolaisen Hoppin' Frogin. Mulla on hiukan epäluuloja jenkkistoutteja kohtaan (maistelin paria joskus olutmessuilla, eikä tehnyt vaikutusta). Toisaalta kitalakeni ei ole erityisen harjaantunut enkä ehkä pysty antamaan imperial stouteille sitä arvostusta, joka niille kuuluu. Sama pätee mustan alen kohdalla, en vain saa sitä alas. Näin kävi nyt sitten tässäkin. Vaahto oli komea ja olut aivan mustaa, tuoksu lupasi lämmintä paahteisuutta, mutta maku tällaiselle noviisille aivan liian kitkerä.

Hullun panijan (heh..) elikkä Den Gale Bryggerin Gamle Bådsmands Porter. Villihiivalla käytetty uuden ja vanhan oluen sekoitus, käynyt vieläpä tammitynnyrissä. Kuulosti ihanalta, kun käpälöin tätä Kööpenhaminassa Ölbutikenin hyllyssä. Ja tykkäänhän minä laivoista ja merestäkin, mikä myöskin vaikutti valintaan. Mutta no jaa, tämän olisi voinut jättää tuomatta. Perusmaku oli hapan (liekö sitä uutta olutta sitten), jälkimakuna kahvi yritti tulla esille, mutta yritykseksi jäi. Valitettavasti. Jos portterit oli vanhaan aikaan tällaisia, on kehitys ollut vain hyvästä. Tästä voisin jopa sanoa, että ehkäpä asian harrastajatkaan ei vältsis tykkää.

Mutta! Kolmas kerta toden sanoi, tämä ei tosin ollut tanskalaista tuotantoa vaan aito skotti:

(ja koska tiedän ainakin yhden mahdollisen lukijani olevan välillä myös vääräleukaisuuteen taipuvainen, voin vakuuttaa, että ennen tämän maistelua en ollut vetänyt litraa olutta kitusiini;)

Ylistystä kuitenkin nyt seuraa, koska tämä luomu kaurastoutti oli: täyteläinen, sopivan paahteinen ja suklainen, ei liian kitkerä ja näytti lasissakin tosi hyvältä. Juuri tällaisesta oluesta pidän, syksyisin ja talvisin siis, kun ilma on surkea, viileä ja kostea ja lasiin kaipaa jotain lämmittävää ja lohdullista. Eikä ole ensimmäinen kaurastout, josta mulla on hyviä kokemuksia. Ja tätä saa Alkosta, jee! (Vaikkakin suolaiseen 4,55 euron hintaan. Siitä huolimatta taidan ostaa tuota uudemmankin kerran).