Olen kiitollinen "tärähtäneistölle" (Soinin termi), koska sen ansiosta voin yleensä tuntea itseni tasavertaiseksi kansalaiseksi. Soinin halveksiman ihmistyypin seurassa voin kokea, että ihmiset ovat hyväntahtoisia ja ystävällisiä, jopa minulle. Heidän ansiostaan en tunne itseäni toisen luokan olennoksi ja tiedän, että jos joku minua kiusaa, väärintekijä on kiusaaja enkä minä, joka kehtaan olla olemassa.
Avioliittolakikeskustelussa olen usein liikuttunut, kun olen kuullut hyvinvoivan valkoisen heteron puolustavan minun rakkauteni tasavertaisuutta. Ilman ns. omaa lehmää ojassa. Heidän takiaan uskoni ihmiskuntaan ei ole täysin mennyttä, vaikka yhteiskuntamme on täynnä äänekkäitä räsäsiä ja soineja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisiä asioita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisiä asioita. Näytä kaikki tekstit
lauantai 7. kesäkuuta 2014
maanantai 14. huhtikuuta 2014
torstai 6. helmikuuta 2014
Minä!
MINÄ olen Radio Rockin aamujuontaja. MINÄ olen hetero ja haluan nyt Tulla Kaapista ja kertoa, millaisesta pornosta tykkään, koska sehän on aivan sama asia kuin homoudestaan kertominen! Sitten jos se video soittaa mulle vaikka tsemppiviestin kisoissa niin ei tarvi enää sanoa, että se oli yks tuttu vaan ja miettiä, kuuliko joku mahdollisen "rakastan sinua" -lopetuksen.. Voi hyvää päivää..
lauantai 18. tammikuuta 2014
Gay gaala saapuu Helsinkiin
Ruotsissa on järjestetty jo vuosia Gay Gala -tapahtuma, jossa on ollut viihdettä, julkkiksia ja myös kuninkaallisia. Tilaisuudessa on esiintyjiä ja palkitaan vuoden homo, vuoden hetero, vuoden kirja jne. Tapahtuman järjestää QX förlag Ab, joka mm. julkaisee QX-lehteä. Tämä lehti on Ruotsin sateenkaarimaailmassa vähän niinkuin City-lehti oli Helsingissä joskus 1990-luvulla. Nyt saadaan samanlaista menoa Suomeen! Ainakin samanniminen tapahtuma, toivottavasti myös tunnelma on vapautunut ja tilaisuus tyylikäs.
PS: luvun alla The Complete Short Stories of Mark Twain ja Johanna Sinisalon Enkelten verta
PS: luvun alla The Complete Short Stories of Mark Twain ja Johanna Sinisalon Enkelten verta
maanantai 6. tammikuuta 2014
Kellä voima, sillä vastuu
Viime aikoina on taas jokunen ihminen jäänyt suojatiellä auton alle. Muutenkin näkee päivittäin, miten suojatie merkitsee autoilevalle lähinnä eriväristä ajorataa ilman mitään erityisvelvollisuuksia (kuten hidastaminen ja pysähtyminen). Tehokkaasta ajo-opetuksesta huolimatta kaikki autoilijat eivät siis tosiasiallisesti täytä ajokorttiedellytyksiä. Mutta ilmentää tällainen ajotyyli muutakin.
Suojatiekeskustelussa on yleensä havaittavissa pari päälinjaa - päivitellään sitä, että autoilijat eivät viitsi noudattaa lakia ja muistutetaan jalankulkijoita siitä, että kannattaa olla varovainen, koska "luu jää toiseksi". En kuitenkaan ole nähnyt tai kuullut sellaista kommenttia, että autoilijan kannattaa noudattaa varovaisuutta (ja lakia) juuri siksi, että "luu jää toiseksi" eli koska autoilijalla on väline ja voima tehdä toiselle paljonkin vahinkoa. Minun mielestäni autoilijan pitäisi juuri siitä syystä olla varovainen ajaessaan, ettei satuttaisi ketään. Mutta tällä hetkellä tuntuu olevan valloillaan ennemminkin "kuka on kunkku, heikommat pois alta kun jäävät toiseksi" - asenne. Minusta se on vastuutonta.
Suojatiekeskustelussa on yleensä havaittavissa pari päälinjaa - päivitellään sitä, että autoilijat eivät viitsi noudattaa lakia ja muistutetaan jalankulkijoita siitä, että kannattaa olla varovainen, koska "luu jää toiseksi". En kuitenkaan ole nähnyt tai kuullut sellaista kommenttia, että autoilijan kannattaa noudattaa varovaisuutta (ja lakia) juuri siksi, että "luu jää toiseksi" eli koska autoilijalla on väline ja voima tehdä toiselle paljonkin vahinkoa. Minun mielestäni autoilijan pitäisi juuri siitä syystä olla varovainen ajaessaan, ettei satuttaisi ketään. Mutta tällä hetkellä tuntuu olevan valloillaan ennemminkin "kuka on kunkku, heikommat pois alta kun jäävät toiseksi" - asenne. Minusta se on vastuutonta.
maanantai 19. elokuuta 2013
Konkreettisia tekoja poliitikolta, voi iik!
Urheilu- ja kulttuuriministerimme on tehnyt ihmisoikeuksien puolesta jotakin muuta kuin mahdollisesti vihjaissut takakammarissa vähän sinnepäin, tai siis jälkikäteen kertonut vihjaisseensa sinnepäin. Ja siitäkös kohu on noussut. Itse en voi kuin olla tyytyväinen, että kerrankin suomalaisen poliitikon toiminta suuntautuu ihmisoikeuksien puolustamiseen, ei vastustamiseen.
Ja muuten, tärkeintä tässä ei todellakaan ole se, että Venäjä ei lähde muuttamaan lakiaan yhden lipunheilutuksen takia. Tärkeintä on se lipunheilutus itsessään.
Ja muuten, tärkeintä tässä ei todellakaan ole se, että Venäjä ei lähde muuttamaan lakiaan yhden lipunheilutuksen takia. Tärkeintä on se lipunheilutus itsessään.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Päivän hajatelma
Huh, jopas on kohu noussut arvoisan sisäministerimme puheista. Ensimmäinen mieleen tuleva asia oli, että hyvä kun sanoo mitä ajattelee, siinä vaan suurellekin yleisölle selviää, millainen, öö, henkilö, meillä poliisiministerinä toimii. Sen kummemmin erilaisia ansiokkaita kirjoituksia kommentoimatta tai niihin linkkaamatta tai edes kansalaisuustottelemattomuuden ideaa kehittelemättä, halusin jakaa Päivän Suuren Hajatelman, mikä on tietysti niin Itsestäänselvyys kuin olla voi: se, mitä joku henkilö arvostaa niin paljon, että on sen puolesta valmis rikkomaan lakia, kertoo hänestä itsestään hyvin paljon.
Kun ollaan laittomuuksien (kirjaimellisesti) äärellä, ovat kaikki teot tietysti yhtä laittomia (lukuun ottamatta saivartelevia esimerkkejä viranomaisesta, perustuslaista ja sen kanssa ristiriitaisesta laista jne;) mutta moraalisesti kaikkia tekoja ei voi pitää samanarvoisina.
Toimitaanko siis esimerkiksi Martin Luther Kingin esimerkkiä noudattaen kaikkien tasavertaisen kohtelun ja samojen oikeuksien puolesta, vai sitä vastaan, että: "Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys". The Puhe kansanlahetyspaivat.fi-sivustolla, s. 7
Onneksi yhteiskunnan asenteet muuttuvat ihan myös järjen, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien arvostamisen lisääntymisen ansiosta.
Kun ollaan laittomuuksien (kirjaimellisesti) äärellä, ovat kaikki teot tietysti yhtä laittomia (lukuun ottamatta saivartelevia esimerkkejä viranomaisesta, perustuslaista ja sen kanssa ristiriitaisesta laista jne;) mutta moraalisesti kaikkia tekoja ei voi pitää samanarvoisina.
Toimitaanko siis esimerkiksi Martin Luther Kingin esimerkkiä noudattaen kaikkien tasavertaisen kohtelun ja samojen oikeuksien puolesta, vai sitä vastaan, että: "Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys". The Puhe kansanlahetyspaivat.fi-sivustolla, s. 7
Onneksi yhteiskunnan asenteet muuttuvat ihan myös järjen, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien arvostamisen lisääntymisen ansiosta.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Mä maksan ja maksan, mutta kukaan ei kiitä
Viime viikkoina olisi ollut niin herkullisia, pidemmänkin kirjoittelun ansaitsevia aiheita tarjolla. Sattuneesta syystä vaan ei oo pystynykyenny tekemään mitään "ylimääräistä", jollaisena tätä blogia vähän pidän. Nyt on kuitenkin hiukan tilaa vapaalle ajattelulle, ja käytänkin sen heti hyväksi.
Nämä herkulliset aiheet liittyvät verotukseen. Meillä oli ensin onneton episodi, jossa yksinäiselle turvapaikanhakijalle/moottoripyöräjengin liepeillä pyörivälle yrittäjälle maksettiin pimeästi hyvää tarkoittaen/hyvässä uskossa, että yrittäjä hoitaa velvollisuudet kuten kuuluu. Sitten hallitus yritti saada yrittäjien ja osakkeenomistajien "verotaakkaa" alennettua vähän reilummalla kädellä, ja joutuukin nyt jälkikäteen selittelemään ja muuttamaan aikeitaan, kun asia tuli julkisuuteen eikä sitä nieltykään noin vain. Sitten paljasteltiin suomalaisia veroparatiisiympyröitä. Näistä kaikista muistin taas vanhastaankin tutun ihmellisen yleisen käsityksen, että verot on vain ilkeän valtion tai vielä pahempaa: byrokraattien, keksimä keino kiusata pientä rehellistä ihmistä. Siitä syystä ei ole muka keneltäkään pois, jos byrokraattia vähän huijaa ja pistää silloin tällöin hieman ekstraa verottajan ohitse omaan taskuun.
Mutta! Samalla, kun itketään verojen ankaruutta jne unohdetaan, millä tätä yhteiskuntaa pyöritetään. Väitän, että kaikki veronkiertäjät/veroja vihaavat ovat: käyneet koulua, käyttäneet julkista terveydenhuoltoa ainakin lapsena, heidän äitinsä ovat saaneet neuvontaa ja apua neuvolasta, ajelevat autoillaan paikasta toiseen teitä pitkin (harvempi varmaan käyttää julkisia kulkuvälineitä), voivat jättää sen autonsa parkkiin ja jos se varastetaan, he voivat ilmoittaa asiasta poliisille ja ehkäpä saada autonsa takaisinkin, he saavat lautaselleen maataloustukien avulla ihan käsittämättömän halpana pidettyä sikanautaa jne. Niin ja jos he työllistävät, kuten tämän hetken pyhä lehmä kuuluu, he saavat valita työnhakijoista, joista kaikki osaavat lukea, kirjoittaa ja käyttää tietokonetta, ovat kouluttautuneet kyseiseen ammattiin eikä se ole maksanut näille työllistäjille yhtikäs mitään. Heidän ei tarvitse maksaa lahjuksia pystyäkseen hoitamaan asioita ja pyörittämään bisneksiään. Jos he saavat lapsen, voi toinen vanhemmista jäädä kotiin hoitamaan sitä. Jos he ovat muuttaneet omaa rauhaa saadakseen ja halvempien asumiskustannusten perässä keskelle metsää, mukulan koulumatkasta ei välttämättä tarvitse itse maksaa juuri mitään. Ja silti itketään, miten rankkaa on maksaa yhteiskunnalle. Vähän veikkaisin, että itku ois kovempi, jos jokainen joutuisi itse huolehtimaan kaikkien tarvitsemiensa palvelujen kustantamisesta. Tien rakentaminen kotoa mahdolliselle työpaikalle se vasta nannaa olisikin.
Eri asia sitten on se, miten ja millaisella tehokkuudella yhteiskunnassa verovaroja käytetään. Hommataanko ylikalliita toimimattomia tietojärjestelmiä, sairastutetaanko kokonainen sukupolvi homekouluissa, juoksutetaanko syrjäytettyjä luukulta toiselle lomakkeiden kanssa, tuetaanko veroparatiisiyhtiöitä julkisissa kilpailutuksissa. Kupataanko yhteiskunnan ylläpitämiseen tarkoitettua rahaa johonkin muualle.
Nämä herkulliset aiheet liittyvät verotukseen. Meillä oli ensin onneton episodi, jossa yksinäiselle turvapaikanhakijalle/moottoripyöräjengin liepeillä pyörivälle yrittäjälle maksettiin pimeästi hyvää tarkoittaen/hyvässä uskossa, että yrittäjä hoitaa velvollisuudet kuten kuuluu. Sitten hallitus yritti saada yrittäjien ja osakkeenomistajien "verotaakkaa" alennettua vähän reilummalla kädellä, ja joutuukin nyt jälkikäteen selittelemään ja muuttamaan aikeitaan, kun asia tuli julkisuuteen eikä sitä nieltykään noin vain. Sitten paljasteltiin suomalaisia veroparatiisiympyröitä. Näistä kaikista muistin taas vanhastaankin tutun ihmellisen yleisen käsityksen, että verot on vain ilkeän valtion tai vielä pahempaa: byrokraattien, keksimä keino kiusata pientä rehellistä ihmistä. Siitä syystä ei ole muka keneltäkään pois, jos byrokraattia vähän huijaa ja pistää silloin tällöin hieman ekstraa verottajan ohitse omaan taskuun.
Mutta! Samalla, kun itketään verojen ankaruutta jne unohdetaan, millä tätä yhteiskuntaa pyöritetään. Väitän, että kaikki veronkiertäjät/veroja vihaavat ovat: käyneet koulua, käyttäneet julkista terveydenhuoltoa ainakin lapsena, heidän äitinsä ovat saaneet neuvontaa ja apua neuvolasta, ajelevat autoillaan paikasta toiseen teitä pitkin (harvempi varmaan käyttää julkisia kulkuvälineitä), voivat jättää sen autonsa parkkiin ja jos se varastetaan, he voivat ilmoittaa asiasta poliisille ja ehkäpä saada autonsa takaisinkin, he saavat lautaselleen maataloustukien avulla ihan käsittämättömän halpana pidettyä sikanautaa jne. Niin ja jos he työllistävät, kuten tämän hetken pyhä lehmä kuuluu, he saavat valita työnhakijoista, joista kaikki osaavat lukea, kirjoittaa ja käyttää tietokonetta, ovat kouluttautuneet kyseiseen ammattiin eikä se ole maksanut näille työllistäjille yhtikäs mitään. Heidän ei tarvitse maksaa lahjuksia pystyäkseen hoitamaan asioita ja pyörittämään bisneksiään. Jos he saavat lapsen, voi toinen vanhemmista jäädä kotiin hoitamaan sitä. Jos he ovat muuttaneet omaa rauhaa saadakseen ja halvempien asumiskustannusten perässä keskelle metsää, mukulan koulumatkasta ei välttämättä tarvitse itse maksaa juuri mitään. Ja silti itketään, miten rankkaa on maksaa yhteiskunnalle. Vähän veikkaisin, että itku ois kovempi, jos jokainen joutuisi itse huolehtimaan kaikkien tarvitsemiensa palvelujen kustantamisesta. Tien rakentaminen kotoa mahdolliselle työpaikalle se vasta nannaa olisikin.
Eri asia sitten on se, miten ja millaisella tehokkuudella yhteiskunnassa verovaroja käytetään. Hommataanko ylikalliita toimimattomia tietojärjestelmiä, sairastutetaanko kokonainen sukupolvi homekouluissa, juoksutetaanko syrjäytettyjä luukulta toiselle lomakkeiden kanssa, tuetaanko veroparatiisiyhtiöitä julkisissa kilpailutuksissa. Kupataanko yhteiskunnan ylläpitämiseen tarkoitettua rahaa johonkin muualle.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
In Finland...
...we have this thing called veronkierto. Näin sitä autetaan maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ei mulla muuta tällä erää.
Ei mulla muuta tällä erää.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Mitä kauheuksia tapahtuukaan, jos (kun?) minä pääsen naimisiin:
Jatko-osassa varmaan kun mies on ensin pakotettu eroamaan vaimostaan, hänet tietysti sitten pakotetaan naimisiin koiran kanssa. Mikäli eräitä nimeltä manitsemattomia suomalaisia kansanedustajia on uskominen...
Yep. Tämä on erinomaisen hauska niin monella tasolla. Paitsi että tässä tuodaan esiin ne "huolet" joiden takia joudun kuulemaan olevani jotain kamalaa ja vaaraksi koko yhteiskunnalle ja vastuullisena kumppanina eläimeen verrattava, ne kaikesta ylimääräisestä hämäystilpehööristä riisuttuna näyttäytyvät juuri niin naurettavina kuin ne oikeasti on. Ilman mitään tekopyhää hymistelyä ja "huolestumista" kansakunnan tilasta.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin
Mainos! Ruotsalainen suosikkisarja (yli miljoona katsojaa per jakso) tulee myös Suomeen. Ensimmäinen jakso ylefemmalla keskiviikkona 23.1.2013 klo 21. Jaksot tulevat varmaan myös Areenaan. Toisin kuin sarjan kuvaus ylen sivuilla antaa ymmärtää, sarjalla on muitakin teemoja kuin rakkaussuhde. Erityisesti homoyhteisön elämä, aidsin leviäminen ja sairastuneiden kohtalot 1980-luvun Ruotsissa. Sarjan nimi - Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin, Torka aldrig tårar utan handskar - on oikea ohje, joka hoitajille annettiin. Miten yhteen lauseeseen voikin sisältyä niin paljon.
Ylen sivulle tästä. SVT:n sivuille tästä. Sarjasta lisätietoja myös kolmannella kotimaisella.
Ylen sivulle tästä. SVT:n sivuille tästä. Sarjasta lisätietoja myös kolmannella kotimaisella.
torstai 6. joulukuuta 2012
Juhlimisesta ja itsenäisyydestä
Olen ns. bilehile. Pidän juhlista ja
käyn mielelläni ”baareilemassa”. En ole koskaan kuulunut
niihin, jotka käy baarissa vain puolisoa etsimässä ja sitten kun
sellaisen onnistuvat löytämään, eivät mene kuin ehkä pakon
edessä kerran vuodessa, jos sitäkään. Tietysti kun ikää on
tullut lisää, en enää jaksa valvoa niin pitkään kuin
nuorempana, enkä käydä baarissa joka viikonloppu. Eihän se niin
kivaa olisikaan, jos se olisi jokaviikkoista. Mutta kun voi silloin
tälläin laittaa vähän juhlallisempaa vaatetta ja käydä ulkona,
tavata ystäviä, ottaa muutama juoma ja tanssia – rentouttavaa ja
piristävää arjen rutiinien ja huolien keskellä. Miellän siis
juhlan ja juhlimisen ensisijaisesti iloisena tapahtumana.
Toinen, mikä mielestäni on iloinen asia, on tietysti Suomen itsenäisyys. Kyllä, tiedän, että se on saatu kalliilla. Tiedän myös, että hyvin pitkään se horjui muodollisen sanahelinän rajoilla ja että se on ollut vaikea kunnolla sisäistää. Sattumoisin tiedän myös sen, ettei kaikilla ole aina ollut sitäkään vähää ja ettei sen puute todellakaan ole se parempi vaihtoehto. Mutta sitä olen vähän ihmetellyt, miten Suomen itsenäisyyden juhliminen näyttäytyy enemmän hartaana synkistelynä tai sitten presidentinlinnaan menevien syyllistämisenä kuin iloisena tapahtumana. Voin jo melkein kuulla jonkun nillittävän, että mitä juhlimista tässä mukamas on kun kaikki on niin kurjaa kun elintasokuilu repeää aina vain laajemmaksi ja yhteiskunnan johtavassa asemassa olevilla on aina vain vähemmän tajua kansan enemmistön todellisuudesta. Ihan kuin tämä kaikki johtuisi itsenäisyydestä? Ihan kuin ilman itsenäisyyttä ei olisi riistämistä ja syrjäytymistä tai ihan kuin niille voisi jotain tehdä ilman sitä. Tai ihan kuin nämä tärkeät asiat tiedostettaisiin vain kerran vuodessa. Vai onko niin, että se mikä ärsyttää, on juhliminen? ”Eliitti” juhlii ja ”kansa” muistelee sotaa ja kaatuneita?
Veteraaneilla ratsastetaan jos minkälaisissa asioissa, mutta vähän kyllä ihmettyttää, olisiko se niin epäkunnioittavaa iloita siitä raskailla uhrauksilla saavutetusta asemasta? Miksi itsenäisyyttä juhlitaan katsomalla sotaelokuva ja kättelyä? Miksei sitä juhlita enemmän, julkisemmin, toreilla, bändien ja ilotulitusten kera? Niin, ehkäpä siksi, että suuri enemmistö varaa mussutettavaa, avaa telkkarin ja arvostelee iltapukuja. Minä mukaan luettuna. Kun huomenna on vielä pikkujoulutkin. Mutta jos ensi vuonna järjestäisin omat itsenäisyyspäivän bileet (joo-o, varmaan)!
Toinen, mikä mielestäni on iloinen asia, on tietysti Suomen itsenäisyys. Kyllä, tiedän, että se on saatu kalliilla. Tiedän myös, että hyvin pitkään se horjui muodollisen sanahelinän rajoilla ja että se on ollut vaikea kunnolla sisäistää. Sattumoisin tiedän myös sen, ettei kaikilla ole aina ollut sitäkään vähää ja ettei sen puute todellakaan ole se parempi vaihtoehto. Mutta sitä olen vähän ihmetellyt, miten Suomen itsenäisyyden juhliminen näyttäytyy enemmän hartaana synkistelynä tai sitten presidentinlinnaan menevien syyllistämisenä kuin iloisena tapahtumana. Voin jo melkein kuulla jonkun nillittävän, että mitä juhlimista tässä mukamas on kun kaikki on niin kurjaa kun elintasokuilu repeää aina vain laajemmaksi ja yhteiskunnan johtavassa asemassa olevilla on aina vain vähemmän tajua kansan enemmistön todellisuudesta. Ihan kuin tämä kaikki johtuisi itsenäisyydestä? Ihan kuin ilman itsenäisyyttä ei olisi riistämistä ja syrjäytymistä tai ihan kuin niille voisi jotain tehdä ilman sitä. Tai ihan kuin nämä tärkeät asiat tiedostettaisiin vain kerran vuodessa. Vai onko niin, että se mikä ärsyttää, on juhliminen? ”Eliitti” juhlii ja ”kansa” muistelee sotaa ja kaatuneita?
Veteraaneilla ratsastetaan jos minkälaisissa asioissa, mutta vähän kyllä ihmettyttää, olisiko se niin epäkunnioittavaa iloita siitä raskailla uhrauksilla saavutetusta asemasta? Miksi itsenäisyyttä juhlitaan katsomalla sotaelokuva ja kättelyä? Miksei sitä juhlita enemmän, julkisemmin, toreilla, bändien ja ilotulitusten kera? Niin, ehkäpä siksi, että suuri enemmistö varaa mussutettavaa, avaa telkkarin ja arvostelee iltapukuja. Minä mukaan luettuna. Kun huomenna on vielä pikkujoulutkin. Mutta jos ensi vuonna järjestäisin omat itsenäisyyspäivän bileet (joo-o, varmaan)!
Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle,
mahdollinen lukijani!
maanantai 1. lokakuuta 2012
Hyviä uutisia
USA:sta kuuluu, Kalifornian osavaltio kieltää alaikäisten homojen eheytyshoidot (linkki Hesarin uutiseen tässä).
Aiiiivan sama, vaikka tämä olisi tulkittavissa sensuuriksi, sananvapauden ja elinkeinon harjoittamisen rajoittamiseksi (ja uskonnon, ei sovi sitä unohtaa). Jos tämän päätöksen ansiosta yksikin nuori välttyy henkiseltä vaurioitumiselta ja pään sekoittamiselta, se on sen arvoista.
Aiiiivan sama, vaikka tämä olisi tulkittavissa sensuuriksi, sananvapauden ja elinkeinon harjoittamisen rajoittamiseksi (ja uskonnon, ei sovi sitä unohtaa). Jos tämän päätöksen ansiosta yksikin nuori välttyy henkiseltä vaurioitumiselta ja pään sekoittamiselta, se on sen arvoista.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Eläköön me!
Tämänvuotinen sateenkaarikansan juhlaviikko on saatu päätökseen. Hauskaa oli ja vanhakin jaksoi. Ensi vuonna uudestaan! Sitä odotellessa voidaan olla itsestämme ylpeitä ihan joka päivä. Satunnaisten vihanilmausten (tänä vuonna kananmunat, viime vuonna kyynelkaasut) ja kaiken maailman netti- ja uskisnillitysten ei kannata antaa lannistaa. Täällä ollaan eikä hävetä. Hyvä me!
 |
torstai 28. kesäkuuta 2012
Kehitystä
Se on aika hurja määrä, mitä vauvoina uskonnolliseen yhdyskuntaan liitetyille opetetaan uskomista valtion kouluissa. Nykyisen opetussuunnitelman mukaan peruskoulussa on satutunt..anteeksi, uskonnon opetusta 11 vuosiviikkotuntia (1 vuosiviikkotunti = 38 oppituntia). Vertailun vuoksi: historiaa ja yhteiskuntaoppia opetetaan YHTEENSÄ 10 vuosiviikkotuntia! (Tsek. perusopetustyöryhmän muistio opetusministeriön sivuilla: http://www.minedu.fi/)
Nyt sitten ehdotetaan, että poistettaisiin yksi vuosiviikkotunti uskomista ja lisättäisiin pari vuosiviikkotuntia yhteiskuntaoppiin ja historiaan (Hesarin juttu sekä hallituksen tiedote. Ilmeisesti minä olen opiskellut liian vähän matematiikkaa, koska en ymmärrä miten nykytilan mukaisesta 11 vuosiviikkotunnista yhden vähentämisen jälkeen saadaan 11 vuosiviikkotuntia. tsek. esim työryhmän ehdotus s. 32 tässä).
Oli miten oli, huvittavinta tässä asiassa on tietysti se, että raamattupuolue ja kirkko uudistusta vastustaessaan (se nyt on itsestään selvää, että ne sitä vastustaa) vetoavat mm. siihen, että hallituksen ohjelmassa on luvattu vahvistaa arvokasvatusta! Ja totta kai globalisaatio (1990-luvun muotitermi, nykyään todellisuutta) edellyttää, että uskomista opiskellaan enemmän kuin - sanokaa kanssani -historiaa ja yhteiskuntaoppia YHTEENSÄ. Mitä arvokasvatukseen tulee: johan se on nähty, millaisia arvoja räsäset ja hauvelioinoset ajavat, aivan siihen samaan uskomusjärjestelmään nojaten, mitä valtion kouluissa opetetaan noin valtavan monta tuntia. Ja juu, uskonnollisissakin yhdyskunnissa, jopa kristityissä seurakunnissa, toimii eettisesti valveutuneita ja hyviäkin ihmisiä, kyllä, mutta se ei suinkaan saa olla peruste sille, miksi kouluissa pitäisi opettaa noin paljon uskomista. Eiköhän oikeusvaltion perusteet ja muut sen sellaiset arvot, plus kansainvälisessä maailmassa hyödylliset tiedot ja taidot olisi aika paljon luontevampaa opettaa ilman uskonnollisia kehyksiä. Puhumattakaan ihan perustavanlaatuisista kansalaistaidoista. Ja ettei käy niin, että tulevaisuudessa äänestetään mieluummin Big Brotherissa kuin eduskunta- tai kunnallisvaaleissa.
Nyt sitten ehdotetaan, että poistettaisiin yksi vuosiviikkotunti uskomista ja lisättäisiin pari vuosiviikkotuntia yhteiskuntaoppiin ja historiaan (Hesarin juttu sekä hallituksen tiedote. Ilmeisesti minä olen opiskellut liian vähän matematiikkaa, koska en ymmärrä miten nykytilan mukaisesta 11 vuosiviikkotunnista yhden vähentämisen jälkeen saadaan 11 vuosiviikkotuntia. tsek. esim työryhmän ehdotus s. 32 tässä).
Oli miten oli, huvittavinta tässä asiassa on tietysti se, että raamattupuolue ja kirkko uudistusta vastustaessaan (se nyt on itsestään selvää, että ne sitä vastustaa) vetoavat mm. siihen, että hallituksen ohjelmassa on luvattu vahvistaa arvokasvatusta! Ja totta kai globalisaatio (1990-luvun muotitermi, nykyään todellisuutta) edellyttää, että uskomista opiskellaan enemmän kuin - sanokaa kanssani -historiaa ja yhteiskuntaoppia YHTEENSÄ. Mitä arvokasvatukseen tulee: johan se on nähty, millaisia arvoja räsäset ja hauvelioinoset ajavat, aivan siihen samaan uskomusjärjestelmään nojaten, mitä valtion kouluissa opetetaan noin valtavan monta tuntia. Ja juu, uskonnollisissakin yhdyskunnissa, jopa kristityissä seurakunnissa, toimii eettisesti valveutuneita ja hyviäkin ihmisiä, kyllä, mutta se ei suinkaan saa olla peruste sille, miksi kouluissa pitäisi opettaa noin paljon uskomista. Eiköhän oikeusvaltion perusteet ja muut sen sellaiset arvot, plus kansainvälisessä maailmassa hyödylliset tiedot ja taidot olisi aika paljon luontevampaa opettaa ilman uskonnollisia kehyksiä. Puhumattakaan ihan perustavanlaatuisista kansalaistaidoista. Ja ettei käy niin, että tulevaisuudessa äänestetään mieluummin Big Brotherissa kuin eduskunta- tai kunnallisvaaleissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)