Virkatut lasinaluset

Harjoittelu edistyy. Tiskiräteistä ja kaulaliinasta on nyt edetty askel monimutkaisempaan suuntaan. Tiskirätit ja se kaulaliina syntyivät hyvin yksinkertaisella pylväskuviolla, eli pylväskerros toisen perään, kunnes on tarpeeksi pitkä kaistale käsissä. Ympyrä onkin taas omanlaisensa haaste. Aloittelija kun olen, en lähtenyt heti harjoittelemaan erityisen vaikeita kuvioita, vaan kehitin sopivan vaatimattoman mallin: ensin 4-5 ketjusilmukkaa, suljetaan ympyräksi piilosilmukalla (ihanaa, miten olen myös oppinut uusia sanoja!). Ensimmäinen kierros 2 ketjusilmukkaa + puolipylväitä, toinen ja kolmas kierros (alkuun 3 ketjusilmukkaa) pylväs + ketjusilmukka -pareja. Lopuksi viimeistelin kiintosilmukoilla. Höyrysilitin, ja tässä tulos:

Värit on oikeasti vielä kirkkaammat, todellinen kirkkaus ei jostain syystä tallentunut valokuvaan. Tasaisuudessa on vielä hieman toivomisen varaa, mutta kyllähän nuo asiansa ajaa. Varsinkin parvekkeella, mutta mikä jottei sisälläkin.

Kaksi tiskirättiä ja yksi kaulaliina myöhemmin...

No niin, koukkuun on jääty. Nyt on syntynyt pari tiskirättiä (no, ensimmäinen oli vähän epämuodostunut - suoran reunan saaminen voi aluksi olla hieman hankalaa..) ja kaulahuivi. Simppeleitä molemmat, oikeastaan pelkällä pylvästekniikalla. Eikä erityisen kuvauksellisia.

Seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa työn alle lasinaluset parvekkeelle, jos ne saisi tehtyä terassikauden alkuun. Harjoittelukappale näyttää tältä:

Vähän hiomista tekniikassa. Ja kerros tai pari lisää. Ei tunnu ollenkaan mahdottomalta projektilta. Tosin lanka lähtee vaihtoon, nyt kun kevät rupeaa vihdoin olemaan täydessä vauhdissa, on pakko saada pirteämpiä värejä.

Assistentti tarkkailee:

Leikitäänleikitäänleikitäänleikitään..jooko..

Kevättä odotellessa

Kevät tuo aina mukanaan jotakin uutta. Luonnon kiertokulussa kevään uudet elämänalut ovat ainutkertaisia, vaikka ovatkin tavallaan edellisten vuosi(tuhansi)en elämänalkujen toisintoja. Keväällä mielikin hieman uudistuu, vaikkei varsinaista uutta elämässä muuten olisikaan. Kylmän ja pimeän jälkeen lämmittävät auringonsäteet ja lempeästi puhalteleva tuuli riittävät saamaan aikaan jälleensyntyneen tunteen. Tänä vuonna pimeyttä riitti sen tavanomaisen määrän, mutta kylmyyttä ja lunta sitäkin enemmän. Ja riittää edelleen. Mieli alkaa silti vähitellen kääntyä kohti valoa ja kirkkaita värejä. Tänä vuonna kevät tuo elämääni mukanaan myös mullistuksen, josta ensimmäinen aalto on jo käynnissä. Miten tässä kaikessa vielä käy, jää nähtäväksi. Ainakin asunnonetsintä on nyt päättynyt ja keväistä tunnelmaa pääsee juuri sopivasti lisäämään tuleva sisustuskausi.

Alkuvuoden asuntonäyttöramppauksessa oli itse asiassa yllättävän hyvä puoli - vaatekaupoissa luuhaaminen jäi vähemmälle. Ja kun piti tarkemmin tarkkailla rahankäyttöäkin, ei tullut tehtyä niin paljon heräteostoksiakaan. Tai ehkä oikeammin turhakeostoksia, sillä eräät parhaista ja kovassa käytössä olevista vaatteistani on olleet heräteostoja. Mutta, valitettavasti, häpeän tunnustaa, osa kokonaan käyttämättä jääneistäkin on ollut heräteostoksia.

Ostamisen jäätyä vähemmälle on itse tekeminen alkanut tuntua houkuttelevalta. Näin siitä huolimatta, että olen aina ollut ihan surkea missä tahansa kädentaidossa. Ja että koulussa vihasin kässätunteja suunnilleen yhtä paljon kuin liikuntatunteja. Sittemmin olen löytänyt liikunnan ilon, mutta muista kuin koulussa harjoitetuista lajeista. Voisinko löytää käsitöistäkin jotakin iloa? Ainakin jos saisin kehitettyä riittävästi kärsivällisyyttä opetella jonkun taidon? Olen ajatellut virkkaamista.

Suunnittelin koko viime talven tekeväni itselleni pipon. En edes ostanut koukkua, saati lankaa.

Nyt olen vähän alkanut suunnitella mattoa. Esimerkiksi tällaista. Värejä pitää toki vielä miettiä. Musta ja musta harmaa tai tumma turkoosi, vaikkapa. Myös tällainen on hieno. Ja tämä. No ei keltainenkaan huono vaihtoehto ole.

Oiskohan jossakin työväenopistossa virkkausta superkömpelöille -kursseja...

Viherjuttuja2

Hehee, muutaman viikon takainen viherkokeiluni on tuottanut tulosta! Vihanneskrassi tuli ja meni, mutta herneet vielä kasvaa ja kukoistaa!

Verottajasta huolimatta:

Ihana kesäinen vihreä! =)

Viherjuttuja

Kaupunkiviljely Helsingissä elää vahvaa nousukautta. Dodo ry:n viljelypaikat Pasilassa vietiin käsistä ja moni jäi ilman. Siirtolapuutarhoihin on vuosien jonot ja puutaloalueilla perustetaan pihapalstoja. Minusta se on hienoa, vaikka jotkut saattavatkin kuitata asian cityhipstereiden trendihöpötyksenä. Toivottavasti kehitys jatkuu ja laajenee eivätkä helsinkiläiset kattopuutarhat jää haavekuviksi. Johan niitä on muualla. Olisi jo aika ymmärtää, että kaupunki ja vihreys tai viljely eivät ole toistensa vastakohtia. Ei se oikeastaan edes olisi erityisen radikaalia, vaan eräänlaista paluuta kaupunkien alkuaikoihin. Kaupungeissa on aina viljelty omiin tarpeisiin. Eikä kaupungin todellakaan tarvitse olla ruma betoniautiomaa, vaan se voi olla viihtyisä elinympäristö niin ihmisille kuin kasveillekin. Lisäksi haaveilen hiukan omista mehiläisistä, kuten täällä: http://www.youtube.com/watch?v=n9Dt0bpHLVE. Viljelijäksi minusta tuskin on, eikä kokemustakaan ole. Viimekesäiset chilit oli aika epäonnistunut yritys. Vaikka monesta taimesta muutama jäikin henkiin ja ihme kyllä pärjäsi talvenkin yli, vain yksi kantoi satoa (yksi palko viime teoikseen, ennen risuksi kuivumistaan). Ja totta puhuen enhän minä edes itse niitä idättänyt, Puoliskohan ne multaan laittoi ja niistä huolehti... Mutta en vielä lannistu, tänä vuonnapa koitan ihan itse vihanneskrassia ja sokeriherneitä! Kuva:

Sokeriherneet on niissä pikkupurkeissa. Pikkutaimi keskellä on peräisin eräästä epäonnisesta chilistä. Kokeilin, kasvattaako irtileikattu chilinoksa juuren ja niinhän tuo kasvatti! Piti istuttaa sekin sitten.


EDIT: vaihdettu mehiläistarhauksesta kertova linkki (bbc:n juttu ei suostunutkaan näkymään).

Kierrätystehtailua

Vielä ehtii tänne.

On se kyllä kätevää, kun kaikki kierrätysmateriaalityöstäjät ja uusiokäyttäjät kerääntyy kerran vuodessa samaan paikkaan! Tuli tehtyä muutama ostos, kyllä.