Suomalaiset ovat ruvenneet harrastamaan ns. erikoisoluita, eli suomeksi muiden kuin bulkkilagereiden myynti on ruvennut kasvamaan samalla kun nämä halppiskaljat (tunnetaan yleisesti nimellä "kolmonen" tai "tuoppi") menettävät markkinaosuuttaan.
Lyhyt artikkeli:
http://www.hs.fi/paivanlehti/#kotimaa/Erikoisoluiden+myynti+on+huimassa+kasvussa/a1358495989404?jako=ce0c1959c92ef20efcca9727eefcdf94
Samaan aikaan samassa maassa: Valvira haluaa taas vaihteeksi rajoittaa paitsi oluen myynnin kellonaikoja, myös tavallisten kauppojen olutvalikoimaa:
http://www.hs.fi/kotimaa/Valvira+Alkoholin+aamumyynti+lopetettava/a1305643441805
Alkolla ei ole kauheasti mahdollisuuksia kilpailla taviskauppojen kanssa olutvalikoimassa. Kilpailutekijöinä on ehkä mahdollisesti hyvät kansainväliset yhteydet ja alaa harrastavat sisäänostajat alkon puolelta ja viitsimättömyys kaupan puolelta. Siinäkin on poikkeuksia, esimerkiksi Kampin keskuksen K-supermarketin oluthylly on niin kirjava, että sen rinnalla kalpenee moni alko. Ainoa todellinen kilpailuetu, mihin kilpailijat eivät pysty vaikuttamaan, on ollut prosenttiraja. Ja se, että kakkosoluen vahvuisia oluita on hyvin vähän maailmassa tarjolla. Varsinkin jos niiden pitäisi maistua joltain muulta kuin laimennetulta poronkuselta.
Näillä kahdella asialla ei tietenkäääään ole mitäään tekemistä toistensa kanssa, eeeeiiiii....
torstai 31. tammikuuta 2013
torstai 24. tammikuuta 2013
Eetun helppo pikahummus
Pitkä päivä, kevyt lounas, kauhee nälkä, eikä leivän päälle ole mitään hyvää. Ratkaisu - pikahummus!
Hummus on terveellistä ja hyvää, ja erityisesti tällaiselle ituhippikasvissyöjäpiiperölle proteiinin lähde parhaasta päästä. Valmistuksen voi aloittaa hyvissä ajoin: liottaa kuivattuja kikherneitä noin 12 tuntia ja keittää ne (vinkki: vesi kannattaa vaihtaa välillä ja vaahto kuoria pois. Herneet pitäisi myös kuulemma keittää ilman kantta. Näin hummuksesta pitäisi tulla vatsaystävällisempi:)
Mutku. Ei aina voi olla suunnitelmallinen. Jos tajuaa vasta kotimatkalla, että leivänpäällinen puuttuu? Sitten kannattaa suunnata säilykehyllylle. Säilöttyjä kikherneitä 2 purkkia (yhdestä tulee liian vähän, ja muutaman päivän päästä on taas samassa tilanteessa...), mun käyttämissä valutettujen herneiden paino on 170 grammaa. Pari teelusikallista tahinia, loraus sitruunamehua ja suolaa. Oliiviöljyä, reilusti. Monessa ohjeessa käytetään vettä (erityisesti kikherneiden keitinvettä), sekin on ok niin tulee vähemmän rasvainen. Mut öljyä/vettä pitää laittaa niin paljon, että massa on helppo saada sauvasekoittimella tasaiseksi. Nesteen määrässä ei kannata pihdata, se on sitten myös helpompi levittää. Lisämausteita oman maun mukaan, tämä kun on "oma versio" niin ei tarvi olla kauhean puhdasoppinen. Valkosipuli on ollut ihan perusmauste, olen myös usein laittanut oliiviöljyn lisäksi myös kookosöljyä. Mustapippuri tai joku yrtti käy erittäin hyvin.
Lopputulos:
Kymmenisen minsaa (plus tiskit sitten joskus). Helppoa ja nopeaa. Ja hyvää!
Vanha muovinen pikkurasia ei kyllä tee oikeutta näin hyvälle hummukselle. Olen jo pitkään etsinyt keraamisia voirasioita, joissa voisi säilyttää näitä levitteitä ja itse tehtyä margariinia. Niiden pitäisi olla värikkäitä ja söpöä koristeluakin saisi olla. Vähän samantyylisiä kuin nämä viime vuonna Puolan matkalla löydetyt espressokupit:
maanantai 21. tammikuuta 2013
Elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta
Sain hienon joululahjan: Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan.
Kirjassa ei ole juurikaan nippelitietoa, mutta silti se onnistuu olemaan kattava ja elävä yleisesitys siitä, mitä niinsanotusti tiedämme maailmankaikkeuden ja elämän synnystä, ihmisen kehityksestä, uskonnollisuudesta jne. Muutamalla runonsäkeellä ja vitsikkäällä esitystyylillä maustettuna. Erittäin taitavasti on lukemattomien tutkimustuntien tuottamat tuhannet sivut tiivistetty helppolukuisiksi reiluksi 200 sivuksi.
Kirjassa on myös yksi parhaita lukemiani ajatuksia. En törmännyt tähän ensimmäist kertaa, mutta se on yhtä kaikki mainitsemisen arvoinen. Nimittäin se, että vaikka historiaa opetetaan perinteisesti valloittajien, valtakuntien ja sotien kautta, ei nämä toisiaan seuraavat valtakaudet ja ideologiat hirveästi kerro sitä tärkeintä, sitä miten ihmisen elämä on muuttunut vuosisatojen myötä. Käytännössä se on ollut aivan sama, minkänimiselle herralle niitä veroja ja kymmenyksiä on kerätty, samanlaista raatamista se elämä on joka tapauksessa ollut. Kunnes on tullut pientä teknologista edistystä, uusia keksintöjä jne. Onko tavallisen elämän näkökulmasta suurempi vaikutus ollut jollakin sodalla, joka ei oikeastaan juurikaan eroa muista sodista, vai ehkäisypillerin keksimisellä?
Toki sodillakin voi olla omia, ensi ajattelulla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia. Veikkaan, että moderni humanitaarinen oikeus ja pakolaisoikeus eivät ehkä olisi kehittyneet samanlaisiksi kuin nyt ovat ilman joukkotuhontaa ja maailmansotien, erityisesti toisen maailmansodan kauhuja. Miten nämä sitten vaikuttavat taviksen elämään tänä päivänä riippuu ehkä siitä, missä päin maailmaa sattuu syntymään.
Ihmisen alkuperä kiinnostaa tietysti kovasti. Tähtien lapsia olemme siinä missä kaikki muukin ympärillämme. Mutta omaa napaakin tarkemmin tutkimalla voi löytää kaikkea mielenkiintoista. On nimittäin hyvin jännittävää huomata, miten sukupuumme täydentyy jatkuvasti ja miten vanha käsitys siitä, että me, Homo Sapiens, olisimme tavallaan neanderthalilaisten seuraajia, on nyt todellakin vanhentunut. Ja että itse asiassa meissä on neanderthalilaisten geenien lisäksi myös muiden geenejä. Esimerkiksi denisovanihmisten. Ehkäpä siinä selitys hyvälle kehitys- ja selviytymiskyvylle - tarpeeksi laaja ja monipuolinen geenivaranto.
Kirjassa ei ole juurikaan nippelitietoa, mutta silti se onnistuu olemaan kattava ja elävä yleisesitys siitä, mitä niinsanotusti tiedämme maailmankaikkeuden ja elämän synnystä, ihmisen kehityksestä, uskonnollisuudesta jne. Muutamalla runonsäkeellä ja vitsikkäällä esitystyylillä maustettuna. Erittäin taitavasti on lukemattomien tutkimustuntien tuottamat tuhannet sivut tiivistetty helppolukuisiksi reiluksi 200 sivuksi.
Kirjassa on myös yksi parhaita lukemiani ajatuksia. En törmännyt tähän ensimmäist kertaa, mutta se on yhtä kaikki mainitsemisen arvoinen. Nimittäin se, että vaikka historiaa opetetaan perinteisesti valloittajien, valtakuntien ja sotien kautta, ei nämä toisiaan seuraavat valtakaudet ja ideologiat hirveästi kerro sitä tärkeintä, sitä miten ihmisen elämä on muuttunut vuosisatojen myötä. Käytännössä se on ollut aivan sama, minkänimiselle herralle niitä veroja ja kymmenyksiä on kerätty, samanlaista raatamista se elämä on joka tapauksessa ollut. Kunnes on tullut pientä teknologista edistystä, uusia keksintöjä jne. Onko tavallisen elämän näkökulmasta suurempi vaikutus ollut jollakin sodalla, joka ei oikeastaan juurikaan eroa muista sodista, vai ehkäisypillerin keksimisellä?
Toki sodillakin voi olla omia, ensi ajattelulla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia. Veikkaan, että moderni humanitaarinen oikeus ja pakolaisoikeus eivät ehkä olisi kehittyneet samanlaisiksi kuin nyt ovat ilman joukkotuhontaa ja maailmansotien, erityisesti toisen maailmansodan kauhuja. Miten nämä sitten vaikuttavat taviksen elämään tänä päivänä riippuu ehkä siitä, missä päin maailmaa sattuu syntymään.
Ihmisen alkuperä kiinnostaa tietysti kovasti. Tähtien lapsia olemme siinä missä kaikki muukin ympärillämme. Mutta omaa napaakin tarkemmin tutkimalla voi löytää kaikkea mielenkiintoista. On nimittäin hyvin jännittävää huomata, miten sukupuumme täydentyy jatkuvasti ja miten vanha käsitys siitä, että me, Homo Sapiens, olisimme tavallaan neanderthalilaisten seuraajia, on nyt todellakin vanhentunut. Ja että itse asiassa meissä on neanderthalilaisten geenien lisäksi myös muiden geenejä. Esimerkiksi denisovanihmisten. Ehkäpä siinä selitys hyvälle kehitys- ja selviytymiskyvylle - tarpeeksi laaja ja monipuolinen geenivaranto.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin
Mainos! Ruotsalainen suosikkisarja (yli miljoona katsojaa per jakso) tulee myös Suomeen. Ensimmäinen jakso ylefemmalla keskiviikkona 23.1.2013 klo 21. Jaksot tulevat varmaan myös Areenaan. Toisin kuin sarjan kuvaus ylen sivuilla antaa ymmärtää, sarjalla on muitakin teemoja kuin rakkaussuhde. Erityisesti homoyhteisön elämä, aidsin leviäminen ja sairastuneiden kohtalot 1980-luvun Ruotsissa. Sarjan nimi - Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin, Torka aldrig tårar utan handskar - on oikea ohje, joka hoitajille annettiin. Miten yhteen lauseeseen voikin sisältyä niin paljon.
Ylen sivulle tästä. SVT:n sivuille tästä. Sarjasta lisätietoja myös kolmannella kotimaisella.
Ylen sivulle tästä. SVT:n sivuille tästä. Sarjasta lisätietoja myös kolmannella kotimaisella.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Tieteen päivien antia
Riidanratkaisu ja sovittelu on mielestäni erityisen tärkeä ihmistoiminnan alue ja tutkimuksen kohde. Eri konfliktien syyt voivat olla alkujaan erilaisia, mutta konfliktit kärjistyvät helposti saman kaavan mukaan. Myös sovittelun säännöt tai oikeastaan perusperiaatteet ovat tavallaan yleispäteviä. Sama taktiikka saattaa auttaa niin aseellisten ryhmien kuin perheenjäsenten välisiä riitoja sovitellessa.
Tieteen päivillä oli puhumassa sovittelusta henkilö, jonka nimeä en valitettavasti ottanut ylös.* Häntä ei ole merkitty puhujaluetteloon eikä ohjelmaan, koska hänen vierailunsa kai varmistui vasta viime hetkellä tms. Joka tapauksessa tämä henkilö toimii Somaliassa konfliktien sovittelijana. Hän kertoi muutaman hyvän vinkin, josta voi ottaa neuvoa myös pienemmän mittakaavan riitojen selvittelemiseen. Ota selvää asioista. Puhu osapuolten kanssa, mutta myös sivullisten (jotka siis ovat seuranneet konfliktia sivusta) kanssa. Selvitä, mistä on kyse, ennen kuin edes yrität tehdä mitään muuta. Ota huomioon yleensä syrjään jäävät ryhmät (aseellisesta toiminnasta kun on kyse, nämä syrjään jätettävät ryhmät ovat tietenkin naiset ja nuoret), keskustele heidän kanssaan ja saavuta tilanne, jossa ne omalta puoleltaan kohdistavat painostusta konfliktin osapuoliin. Neuvottelijoiden eristämisestä voi olla hyötyä, siis neuvottelut käydään paikassa, jossa ei toimi netti eivätkä puhelimet. Suorempaa painostusta voi harjoittaa istuttamalla neuvottelijat paahtavan auringon alle:)
Kaikki tietenkin tähtää sellaiseen lopputulokseen, jonka osapuolet hyväksyvät ja sopimukseen, johon kaikki sitoutuvat ja jota kaikki noudattavat. Jos konfliktin alussa on jonkun kokemus epäoikeudenmukaisuudesta, pitää prosessin jälkeen tuntua siltä, että jotain parempaa on saavutettu.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ei ole vain ihmisille ominaista. Toivottavasti allaolevan videon toinen päähenkilö sai kuitenkin lopulta hyvitystä:
Tieteen päivillä oli puhumassa sovittelusta henkilö, jonka nimeä en valitettavasti ottanut ylös.* Häntä ei ole merkitty puhujaluetteloon eikä ohjelmaan, koska hänen vierailunsa kai varmistui vasta viime hetkellä tms. Joka tapauksessa tämä henkilö toimii Somaliassa konfliktien sovittelijana. Hän kertoi muutaman hyvän vinkin, josta voi ottaa neuvoa myös pienemmän mittakaavan riitojen selvittelemiseen. Ota selvää asioista. Puhu osapuolten kanssa, mutta myös sivullisten (jotka siis ovat seuranneet konfliktia sivusta) kanssa. Selvitä, mistä on kyse, ennen kuin edes yrität tehdä mitään muuta. Ota huomioon yleensä syrjään jäävät ryhmät (aseellisesta toiminnasta kun on kyse, nämä syrjään jätettävät ryhmät ovat tietenkin naiset ja nuoret), keskustele heidän kanssaan ja saavuta tilanne, jossa ne omalta puoleltaan kohdistavat painostusta konfliktin osapuoliin. Neuvottelijoiden eristämisestä voi olla hyötyä, siis neuvottelut käydään paikassa, jossa ei toimi netti eivätkä puhelimet. Suorempaa painostusta voi harjoittaa istuttamalla neuvottelijat paahtavan auringon alle:)
Kaikki tietenkin tähtää sellaiseen lopputulokseen, jonka osapuolet hyväksyvät ja sopimukseen, johon kaikki sitoutuvat ja jota kaikki noudattavat. Jos konfliktin alussa on jonkun kokemus epäoikeudenmukaisuudesta, pitää prosessin jälkeen tuntua siltä, että jotain parempaa on saavutettu.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ei ole vain ihmisille ominaista. Toivottavasti allaolevan videon toinen päähenkilö sai kuitenkin lopulta hyvitystä:
* EDIT: Herrashenkilön nimi oli Abdisalam Mohamoud Ahmed (kiitos, Hufvudstadsbladet!).
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Superbarbi tylyttää
Onpas taas harvinaisen turha tv-ohjelma eksynyt ruutuun, nimittäin Jutta ja puolen vuoden superdieetit. On superkorot, superkynnet, superteennäisyys ja superhuono asenne elämänmuutosta yrittäviä kohtaan, tehden koko ohjelmasta varsinaisen superärsyttävyyden huipun. Ilmeisesti ohjelman tarkoituksena on mainostaa nimihenkilön fitness- tms yritystä, mutta ensimmäisen jakson perusteella voisin olettaa, että vaikutus on aivan päinvastainen. Ns. "valmentajat" näyttäytyivät kyllä niin vastenmielisiltä, että itse kiertäisin ne hyvin kaukaa. Ja kun kattoo tämän yrityksen henkilökuntalistaa en voi kun ihmetellä, mitä nuo kuvittelevat voivansa antaa yhtään mitään jollekin muulle kun valmiiksi bodaushullulle. Henkilön, jolla ei ole kokemusta liikunnasta, jolla on ehkä ongelmallinen suhde omaan kehoon ja syömiseen, joka on herkässä tilassa yrittämässä elämäntapamuutosta, ei ehkä kannata heittäytyä sellaisten armolle, jotka näyttävät koko olemuksellaan ja puhetavallaan ja asenteellaan, miten huono ja mitätön toinen onkaan. Ja tulevat oven taakse vaa'an kanssa kolkuttelemaan ja valittelevat, miten "luottamus on mennyt" kun yllättäen ilman tukea elämäntaparemonttia yrittävä syömishäiriöinen ei heti noudata käskettyä ruokavaliota täydellisesti (niin, "oletko luovuttaja, häh?!"-tyyppinen huutaminen on kyllä minun mielestäni tukemisesta kaukana). Ekassa jaksossa kävi kuitenkin sikäli onnellisesti, että viime minuuteilla kävi ilmi, että asiakas oli saanut jonkun toisen valmentajan tuekseen, jonka kanssa hän oli suunnitellut jatkoa. Olen silloin tällöin kattonut suurimpia pudottajia, tanssi peppu pieneksi -sarjaa ja joitain muita vastaavia, eikä koskaan ole tullut samanlaista pahoinvointia kuin tästä supertylytys-sarjasta.
Mutta on niitä kannustaviakin elämäntapamuutosohjelmia. Esim. Dieetit vaihtoon (engl. Supersize vs. superskinny) on mukava, koska siinä on otettu mukaan myös toinen ääripää, ylilaihat. Liian usein laihtuminen tuntuu olevan se päämäärä ja saatetaan jopa unohtaa ettei yksin laihuus tuo onnea, eikä ainakaan liian pitkälle vietynä. Tässä ohjelmassa käydään läpi molempien terveysriskit ja molempia yritetään saada terveellisemmän elämän ja terveemmän itsetunnon alkuun. Ja jos joku ei tunnu olevan täysillä mukana, siitä keskustellaan ystävällisesti. Motivaatiota löydetään myös varoittavista esimerkeistä, mikä voi tuntua vähän tylyltä (tai tuntui supertylytys-ohjelmaan asti), mutta ainakin se herättää paremmin miettimään omia tapojaan ja sitä, minne niiden kanssa on päätymässä kuin se, että annetaan ymmärtää toisen vaan olevan sellaisenaan huono.
Mutta on niitä kannustaviakin elämäntapamuutosohjelmia. Esim. Dieetit vaihtoon (engl. Supersize vs. superskinny) on mukava, koska siinä on otettu mukaan myös toinen ääripää, ylilaihat. Liian usein laihtuminen tuntuu olevan se päämäärä ja saatetaan jopa unohtaa ettei yksin laihuus tuo onnea, eikä ainakaan liian pitkälle vietynä. Tässä ohjelmassa käydään läpi molempien terveysriskit ja molempia yritetään saada terveellisemmän elämän ja terveemmän itsetunnon alkuun. Ja jos joku ei tunnu olevan täysillä mukana, siitä keskustellaan ystävällisesti. Motivaatiota löydetään myös varoittavista esimerkeistä, mikä voi tuntua vähän tylyltä (tai tuntui supertylytys-ohjelmaan asti), mutta ainakin se herättää paremmin miettimään omia tapojaan ja sitä, minne niiden kanssa on päätymässä kuin se, että annetaan ymmärtää toisen vaan olevan sellaisenaan huono.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)