Päivän hajatelma

Huh, jopas on kohu noussut arvoisan sisäministerimme puheista. Ensimmäinen mieleen tuleva asia oli, että hyvä kun sanoo mitä ajattelee, siinä vaan suurellekin yleisölle selviää, millainen, öö, henkilö, meillä poliisiministerinä toimii. Sen kummemmin erilaisia ansiokkaita kirjoituksia kommentoimatta tai niihin linkkaamatta tai edes kansalaisuustottelemattomuuden ideaa kehittelemättä, halusin jakaa Päivän Suuren Hajatelman, mikä on tietysti niin Itsestäänselvyys kuin olla voi: se, mitä joku henkilö arvostaa niin paljon, että on sen puolesta valmis rikkomaan lakia, kertoo hänestä itsestään hyvin paljon.

Kun ollaan laittomuuksien (kirjaimellisesti) äärellä, ovat kaikki teot tietysti yhtä laittomia (lukuun ottamatta saivartelevia esimerkkejä viranomaisesta, perustuslaista ja sen kanssa ristiriitaisesta laista jne;) mutta moraalisesti kaikkia tekoja ei voi pitää samanarvoisina.

Toimitaanko siis esimerkiksi Martin Luther Kingin esimerkkiä noudattaen kaikkien tasavertaisen kohtelun ja samojen oikeuksien puolesta, vai sitä vastaan, että: "Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys". The Puhe kansanlahetyspaivat.fi-sivustolla, s. 7

Onneksi yhteiskunnan asenteet muuttuvat ihan myös järjen, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien arvostamisen lisääntymisen ansiosta.

Virkattu tiskirätti, taas

Vaikka kesä on syvimmillään, tuli melkein syksyinen fiilis tuosta väristä. Liila, luumu ja viininpunainen ovat jotenkin niin syksyisiä värejä. Mutta kun Hemtexin alesta löytyi  tummanliilaa puuvillalankaa, oli pakko ostaa ja heti tietysti kokeilla, vieläkö muistan miten virkataan. Muutama sopiva hetki myöhemmin olinkin kyhäissyt tällaisen:

Muoto on siis suorakaiteentapainen, ei neliö, koska innostuin tekemään alkusilmukkaa vähän liian pitkään. Aina tuntuu, että rätistä on tulossa liian pieni, joten sitä alkuketjua tulee tehtyä sitten reilummin. Liian iso rätti taas ei ole hyvä ja se on vaikea saada kunnolla kuivumaan. Muuten tosi yksinkertaista, eka ja vika rivi puolipylväitä (se ehkä saa rätin vaikuttamaan ryhdikkäämmältä, ehkä ei), muuten pylväitä. Helppo ja nopea!

Seuraavaksi palataankin lasinalusten pariin.

Keskeneräisyyden sietämisestä

Olen aina ollut aika maaninen muuttaja, heti kun tavarat on saatu kannettua sisälle, pitää ruveta laittamaan niitä paikoilleen. Yksi kunnon urakka samana iltana (yönä), loput aamulla, ja seuraavana päivänä on kuin muutosta olisi jo enemmän aikaa. Tämä yhden tiukan työrupeaman taktiikka on ollut mulle hyvä, koska saan kauhean stressiahdistuksen purkamattomista muuttolaatikoista. Muutot on muutenkin tarpeeksi stressaavia, kun pitää asettaa elämänsä niinsanotusti uusiin puitteisiin. Kaikki uudet rutiinit, joiden opetteluun menee aikaa ja energiaa, aamukahvin keiton automaattiohjauksen uudelleenohjelmoinnista lähtien. Pahimmillaan joutuu käymään uudessa ruokakaupassa, josta ei ensimmäisiin kuukausiin löydä ikinä mitään. Silloin helpottaa, kun uusi koti on suhtkoht järjestyksessä heti alusta.

Tämänkertainen muutto on ollut poikkeus. Ensimmäiset päivät meni lähinnä remppahommissa, joten ensimmäisen viikon aikana asunto oli kaaoksen vallassa senkin takia. Ensimmäisessä muutossa huonekaluja oli mennyt Sorttiasemalle tai uusille omistajille ja osa jäi mun "väliasemalle" joten pari ensimmäistä viikkoa olohuoneessa oli vain ruokapöytä tuoleineen, lipasto, nojatuoli ja kirjalaatikot. Viime viikolla tuli sentään sohva (jossa on nyt vaan lakanat päällä, kun päällinen tulee ehkä ensi viikolla...). Laatikoita ja purkamatonta sälää on edelleen myös makkarissa, jossa on maalaushommatkin vasta alkuvaiheessa. Ja muutosta on kohta kuukausi. Tämä on aika outo tilanne. Olen aktiivisesti ajatellut, että en pidä kiirettä, että tällä tavalla rauhakseen suunnittelemalla ja vähitellen tulee tehtyä kestävämpiä hankintojakin. Enkä voisikaan kaikkea kerralla hankkia, koska budjetti. Silti hyvin outoa. Oman lisänsä outouteen tuo tietysti siirtymä perheyksiköstä enimmäkseen omilleen. Kodin tuntu ei ole tullut niin helposti kuin yleensä. Hankintalista sitäpaitsi pitenee sitä mukaa kun huomaa pieniä ja isompiakin tarpeita. Näillä näkymin koti on ehkä loppuvuodesta "valmis". Yritän olla stressaamatta.

Onneksi lisää kodikkuutta saa myös tällä tavalla:

Palmut. Oikeesti. Oli ihan pakko. Ei saa ottaa itseään liian vakavasti.

A Home in Process

Kaksi muuttoa vajaan kolmen kuukauden sisään yhdistettynä "mitä ihmettä tapahtuu" -kriiseilyyn ja huippukiireiseen aikaan töissä on aiheuttanut blogiparan laiminlyönnin. Mutta täällä ollaan, vielä.

Uusi koti, ehkä uudet kujeet? Ainakin saattaa olla luvassa pientä remppaa. Maalattu on, ei erityisen hyvällä menestyksellä (ehkä sille on syynsä, että meillä on kouluja seinien maalaamisen opettelua varten). Mutta onneksi kaupasta saa lamppuja, joista lähtee epätasainen valo, mikä häivyttää pienet maalausjälkien epätasaisuudet. Muut hommat saa odottaa, jos ensin kuulostelisi ja fiilistelisi, millaisen muodon koti haluaa ottaa ja millaisen jäljen siihen tulen jättämään. Eikä huonekalujen hankintaa esimerkiksi sovi unohtaa.

Virkatut lasinaluset

Harjoittelu edistyy. Tiskiräteistä ja kaulaliinasta on nyt edetty askel monimutkaisempaan suuntaan. Tiskirätit ja se kaulaliina syntyivät hyvin yksinkertaisella pylväskuviolla, eli pylväskerros toisen perään, kunnes on tarpeeksi pitkä kaistale käsissä. Ympyrä onkin taas omanlaisensa haaste. Aloittelija kun olen, en lähtenyt heti harjoittelemaan erityisen vaikeita kuvioita, vaan kehitin sopivan vaatimattoman mallin: ensin 4-5 ketjusilmukkaa, suljetaan ympyräksi piilosilmukalla (ihanaa, miten olen myös oppinut uusia sanoja!). Ensimmäinen kierros 2 ketjusilmukkaa + puolipylväitä, toinen ja kolmas kierros (alkuun 3 ketjusilmukkaa) pylväs + ketjusilmukka -pareja. Lopuksi viimeistelin kiintosilmukoilla. Höyrysilitin, ja tässä tulos:

Värit on oikeasti vielä kirkkaammat, todellinen kirkkaus ei jostain syystä tallentunut valokuvaan. Tasaisuudessa on vielä hieman toivomisen varaa, mutta kyllähän nuo asiansa ajaa. Varsinkin parvekkeella, mutta mikä jottei sisälläkin.

Kunkut osaa

Tartuin ensimmäiseen Stephen Kingin kirjaan joskus hyvin nuorena, muistaakseni ala-asteella. (Ihan tosi, sitä ennen olin lukenut kotimme kirjahyllystä mm. dekkareita ja Arthur C. Clarkea).. Silloin se oli menoa se, ja olen kahlannut läpi melkein kaikki herran hengentuotteet, ihan viime vuosiin asti.

Olen myös löytänyt Laurie R. Kingin, jolla on sekä dekkareita että muita fiktiokirjoja. Hänellä on paitsi loistava poliisipäähenkilö Kate Martinelli, myös Sherlok Holmesin kanssa seikkaileva Mary Russell. Ja paljon muuta. Yksi vaikuttavimmista hänen kirjoistaan on kuitenkin Folly, joka kertoo kauas Atlantilla sijaitsevalle saarelle muuttavasta naisesta, joka rakentaa siellä itselleen talon ja sisäisen rauhan. Aivan loistava kirja, ja hieno tarina, varsinkin kun Follyn jälkeen lukee Keeping Watchin, sen eräänlaisen sisarteoksen.

Olen myös pyöritellyt kirjastossa Jonathon Kingin dekkareita, ja päätin vihdoin tarttua yhteen. Eikä turhaan, oli hieno lukukokemus, ja luontokuvauksetkin mukaansa tempaavia. Melkein tunsi itsensäkin melomassa murhaajan kanssa kilpaa Floridan suoalueilla. Mutta varoituksen sana, jos kovia kokenut ja hieman rähjääntynyt ex-poliisi päähenkilönä aiheuttaa kliseiden yliannostus -tyyppistä pahoinvointia, ei ehkä kannata tarttua Max Freemanista (no joo...) kertoviin dekkareihin. Mutta onneksi sillä on muitakin kirjoja, esim. historiallinen the Styx :) Harmi vaan, että sitä ei ole kirjastoissa. No, jahka saan ensin hankittua kirjahyllyn ja sitten vielä kasattua sen, voin ehkä kartuttaa kokoelmaani vähän lisää.

Eläimellistä menoa

Huomenna torstaina keskustellaan eduskunnassa, pitäisikö luopua eläinten sullomisesta verkkohäkkeihin rahan takia. Kysymyksessä on siis lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta. Samalla keskusteltaneen, onko pakko noudattaa hallituksen tahtoa luoda ns. normaalin lainsäädäntömenettelyn ohittava pikakaista eli kun on ensin säädetty laki kansalaisaloitteesta, onko sitä nyt oikeasti noudatettava...eikun siitä taisikin tulla kannanotto, että sinnepäin. Tarkemmin ottaen kansalaisaloite on verrannollinen sadan kansanedustajan allekirjoittamaan aloitteeseen. Mnjäh. Parempi kuin ei mitään, tietysti.

Pitäisiköhän pistää veikkaus pystyyn, monennessako puheenvuorossa väitetään niiden, jotka haluavat kieltää turkistarhauksen, olevan vieraantuneita luonnosta. Sillä sehän se vasta luonnollista on, pitää eläimiä syntymästään asti verkkopohjaisissa pikku häkeissä, muutaman lajitoverin ja ehkä yhden puukalikan kanssa.

Samaan aikaan samassa paikassa. Eli kun elämä on jo valmiiksi ollut kurjaa tai kurjahkoa, voi siitä tehdä vielä vähän kurjempaa. Vai olenkohan ainoa, joka näkee aivan erityisen julmuuden siinä, että löytöeläin, joka on ehkä ollut lemmikki, otetaan talteen (niin, joskus on voinut puhua jopa pelastamisesta) - ja aletaan sitten käyttää sitä kokeisiin. Sitä paitsi jos laji on muuten vaan villiintynyt, kuten esim kanit, ei se mun mielestä eroa villieläinten pyydystämisestä. Ei se eläin ainakaan tiedä, miten monen sukupolven takaiset esivanhemmat elivät tyytyväisenä ihmisolentojen kanssa. Ja silloinkin, kiinniotto kokeita varten ei oikein sovi kuvaan rakastetusta lemmikistä. Kanien keskuudessa leviävien tautien tapauksessa asiaa toki voisi harkita.