Viime aikoina on taas jokunen ihminen jäänyt suojatiellä auton alle. Muutenkin näkee päivittäin, miten suojatie merkitsee autoilevalle lähinnä eriväristä ajorataa ilman mitään erityisvelvollisuuksia (kuten hidastaminen ja pysähtyminen). Tehokkaasta ajo-opetuksesta huolimatta kaikki autoilijat eivät siis tosiasiallisesti täytä ajokorttiedellytyksiä. Mutta ilmentää tällainen ajotyyli muutakin.
Suojatiekeskustelussa on yleensä havaittavissa pari päälinjaa - päivitellään sitä, että autoilijat eivät viitsi noudattaa lakia ja muistutetaan jalankulkijoita siitä, että kannattaa olla varovainen, koska "luu jää toiseksi". En kuitenkaan ole nähnyt tai kuullut sellaista kommenttia, että autoilijan kannattaa noudattaa varovaisuutta (ja lakia) juuri siksi, että "luu jää toiseksi" eli koska autoilijalla on väline ja voima tehdä toiselle paljonkin vahinkoa. Minun mielestäni autoilijan pitäisi juuri siitä syystä olla varovainen ajaessaan, ettei satuttaisi ketään. Mutta tällä hetkellä tuntuu olevan valloillaan ennemminkin "kuka on kunkku, heikommat pois alta kun jäävät toiseksi" - asenne. Minusta se on vastuutonta.
maanantai 6. tammikuuta 2014
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Kuvun alla
Muurahaisfarmin idea on ottaa joukko muurahaisia ja pistää ne elämään pienessä läpinäkyvässä laatikossa, josta ne eivät pääse pakoon ja jossa niiden tekemisiä voi seurailla omaksi huvikseen.
Stephen Kingin kirja Kuvun alla, Under the Dome, sekä siihen perustuva samanniminen televisiosarja (neloselta) kertovat yhdysvaltalaisesta pikkukaupungista, jonka ylle ilmestyy läpinäkyvä voimakenttä, jonka läpi ei pääse juuri mitään, ihmisistä puhumattakaan. Kirjassa oli kuvattu kaupungin tilanteen nopea kiehahtaminen räjähdyspisteeseen, johon pääpaskiaisen Big Jim Rennien juonittelu suurelta osin tähtäsikin. Sen ohella kaupungin pikkupaskiaiset saivat kaiken haluamansa vallan ja käyttivät sen tietysti täysillä hyväksi.
Tv-sarja eroaa kirjasta jonkin verran, oikeastaan kyseessä on ikään kuin saman tarinan kaksi eri versiota. Henkilögalleria on eri, joskin osa hahmoista esiintyy molemmissa tarinoissa. Mutta vaikka he ovat osittain saman nimisiä, on heidän välillään muuten suuriakin eroja. Kirjan päähyvis Barbie mukaan luettuna. Stephen King on toinen sarjan päätuottajista ja häntä on varmasti ilahduttanut mahdollisuus tehdä kirjastaan rinnakkaisversio.
Kirja oli nopeatempoinen ja jännittävä ja kuvun alkuperä herätti pieniä ajatuksenpoikasia mittakaavoista sekä ihmisten ja ötököiden rinnasteisuudesta. Eikä vastenmielisyyteni ötökkäfarmeja kohtaan ainakaan vähentynyt. Tv-sarjasta olen nähnyt kaksi ensimmäistä jaksoa, jotka kuluivat lähinnä henkilöiden esittelyyn. Oma huomioni harhautui ensimmäisen jakson aikana myös paljolti eroavaisuuksien havainnoimiseen. Joka tapauksessa tv-sarjassa kupu on paikallaan pitkään, ja itse sarjakin kestää, ainakin kaksi kautta. Voi jopa olla, että sarja on liian pitkäveteinen minun makuuni, mutta toisaalta kun juoni, henkilöt ja kuvun alkuperäkin ovat erilaisia ja Dodee (toivottavasti) välttää kirjassa kuvatun kamalan kohtalonsa, niin ehkä sitä sittenkin jaksaa seurata.
Wikipedia
Stephen Kingin kirja Kuvun alla, Under the Dome, sekä siihen perustuva samanniminen televisiosarja (neloselta) kertovat yhdysvaltalaisesta pikkukaupungista, jonka ylle ilmestyy läpinäkyvä voimakenttä, jonka läpi ei pääse juuri mitään, ihmisistä puhumattakaan. Kirjassa oli kuvattu kaupungin tilanteen nopea kiehahtaminen räjähdyspisteeseen, johon pääpaskiaisen Big Jim Rennien juonittelu suurelta osin tähtäsikin. Sen ohella kaupungin pikkupaskiaiset saivat kaiken haluamansa vallan ja käyttivät sen tietysti täysillä hyväksi.
Tv-sarja eroaa kirjasta jonkin verran, oikeastaan kyseessä on ikään kuin saman tarinan kaksi eri versiota. Henkilögalleria on eri, joskin osa hahmoista esiintyy molemmissa tarinoissa. Mutta vaikka he ovat osittain saman nimisiä, on heidän välillään muuten suuriakin eroja. Kirjan päähyvis Barbie mukaan luettuna. Stephen King on toinen sarjan päätuottajista ja häntä on varmasti ilahduttanut mahdollisuus tehdä kirjastaan rinnakkaisversio.
Kirja oli nopeatempoinen ja jännittävä ja kuvun alkuperä herätti pieniä ajatuksenpoikasia mittakaavoista sekä ihmisten ja ötököiden rinnasteisuudesta. Eikä vastenmielisyyteni ötökkäfarmeja kohtaan ainakaan vähentynyt. Tv-sarjasta olen nähnyt kaksi ensimmäistä jaksoa, jotka kuluivat lähinnä henkilöiden esittelyyn. Oma huomioni harhautui ensimmäisen jakson aikana myös paljolti eroavaisuuksien havainnoimiseen. Joka tapauksessa tv-sarjassa kupu on paikallaan pitkään, ja itse sarjakin kestää, ainakin kaksi kautta. Voi jopa olla, että sarja on liian pitkäveteinen minun makuuni, mutta toisaalta kun juoni, henkilöt ja kuvun alkuperäkin ovat erilaisia ja Dodee (toivottavasti) välttää kirjassa kuvatun kamalan kohtalonsa, niin ehkä sitä sittenkin jaksaa seurata.
Wikipedia
lauantai 4. tammikuuta 2014
Viestintävirasto joulumielellä
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sanotaan. Löysin Viestintäviraston helmen vasta nyt, mutta se on vaan niin hyvä, että on pakko laittaa tänne vaikkapa ensi joulua ajatellen.
Viestintävirasto on siis valtion viranomainen, toimii liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa ja muun muassa myöntää .fi-verkkotunnuksia sekä tv- ja radiotaajuuksia ja toimii kansallisena tietoturvallisuusviranomaisena. Esimerkiksi eilen Viestintävirasto ilmoitti näin: "Useista Linksysin ja Netgearin kotireititinmalleista on löytynyt takaovi, jonka avulla laite on mahdollista ottaa haltuun verkon kautta. Haavoittuvia laitteita on myös yritetty etsiä verkosta porttiskannausten avulla. --"
Mutta joulukuussa Viestintävirasto päätti perehtyä hieman toisenlaiseen viestintään ja ohjeistaa joululahjojen kommentointia. Jota seuraa vielä jouluntoivotusohjeistus. Mahtavaa, että viranomaisista löytyy rohkeutta hieman keventää sopivalla hetkellä!
Viestintävirasto on siis valtion viranomainen, toimii liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa ja muun muassa myöntää .fi-verkkotunnuksia sekä tv- ja radiotaajuuksia ja toimii kansallisena tietoturvallisuusviranomaisena. Esimerkiksi eilen Viestintävirasto ilmoitti näin: "Useista Linksysin ja Netgearin kotireititinmalleista on löytynyt takaovi, jonka avulla laite on mahdollista ottaa haltuun verkon kautta. Haavoittuvia laitteita on myös yritetty etsiä verkosta porttiskannausten avulla. --"
Mutta joulukuussa Viestintävirasto päätti perehtyä hieman toisenlaiseen viestintään ja ohjeistaa joululahjojen kommentointia. Jota seuraa vielä jouluntoivotusohjeistus. Mahtavaa, että viranomaisista löytyy rohkeutta hieman keventää sopivalla hetkellä!
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Kontrolli parempi
Helsingin huumepoliisin päälliköllä on ollut omaa kivaa ja osaston touhu on ollut muutenkin, erikoista, tekisi mieleni sanoa. Mutta enpäs sano, vaan sen sijaan sanon, että ylläri! Silleen ironisesti. Koska eihän se oikeasti ole yllättävää, että valvonnan puutteessa aseman mahdollistamat väärinkäytökset lisääntyvät. Yleisesti ottaen Suomen kansa pitää poliisia laitoksena, valtion edustajana ja yksilönä luotettavana, ja useimmissa tapauksissa näin tietysti onkin, koska Suomi on vielä oikeusvaltion kirjoissa eikä esimerkiksi Aarnion sotkuista kirjoittelevia toimittajia hakata pimeillä kujilla. Se, että suurin osa toimii luotettavasti ja oikein, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vallan ja rankaisemattomuuden yhdistelmä ei saisi aikaan tällaisia asioita. Tämä, sekä taannoinen Puolustusvoimissa paljastunut harjoituskidutus osoittavat selkeästi, mihin yksilö voi ryhtyä, jos on sellaisessa asemassa, että voi tehdä tällaisia asioita ilman pelkoa rangaistuksesta. Sellaista mahdollisuutta ei minun mielestäni voi täysin eliminoida ikinä, joten rangaistuksen uhkaa tarvitaan. Puolustusvoimien tapauksessa rangaistus tuli, kuten kuuluikin. Vanhan sanonnan mukaan luottamus hyvä, kontrolli parempi.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Virkatut lasinaluset osa 2
No niin, kesän väriloisto on muisto vain ja silmäkin on tottunut harmaampaan ja tummempaan väriskaalaan. Mikäpä sopisi paremmin talvi-illan teekupposen alle kuin musta lasinalunen:
Lanka puuvillaa, koukku 3,5. Jätin ohjeen kaksi viimeistä kierrosta pois, näistä tuli silti aika isot (läpimitta noin 12 cm), ohuemmallakin langalla ja koukulla voisi saada kelvolliset aluset aikaan.
Ohjeen löysin täältä.
Lanka puuvillaa, koukku 3,5. Jätin ohjeen kaksi viimeistä kierrosta pois, näistä tuli silti aika isot (läpimitta noin 12 cm), ohuemmallakin langalla ja koukulla voisi saada kelvolliset aluset aikaan.
Ohjeen löysin täältä.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Valtakunnanhuorittelija radiossa
Radio Rockin aamukorporaatio haastatteli viikolla miestä, joka on laittanut youtubeen puhelinkeskustelussa Ylen työntekijän kanssa, käyttäen tästä ihan itse keksimäänsä titteliä. Ennen haastattelua kuunneltiin kyseinen puhelu. Yllättäen haastattelijat ei lähteneetkään "joojoo, kaikkihan ne on" -linjalle, vaan perusteluja kaivattiin ja ristiriitoihin kiinnitettiin huomiota. Mies haluaa Euroopan parlamenttiin.
En voi olla miettimättä, kuka äänestää toisia huorittelevaa ihmistä yhtään mihinkään ja miten tämä itsekään kuvittelee tolla asenteella pärjäävänsä kodin tai muunlaisen hännystelijöiden piirin ulkopuolella. Mutta käsitykseni Korporaatiosta parani hieman.
En voi olla miettimättä, kuka äänestää toisia huorittelevaa ihmistä yhtään mihinkään ja miten tämä itsekään kuvittelee tolla asenteella pärjäävänsä kodin tai muunlaisen hännystelijöiden piirin ulkopuolella. Mutta käsitykseni Korporaatiosta parani hieman.
torstai 7. marraskuuta 2013
Sarjaekstra
Keskisyksy (onko sellaista määritelmää..? No, tämä pimeä aika ennen pakkasten ja lumen tuloa) on varsinainen flunssasesonki. Sairastellessa pitää olla jotakin jännää ja koukuttavaa katseltavaa. Onneksi nyt on kivasti erilaisia nettipalveluja, telkkarin puutteessa ei oikein voi vaan koomailla tv-kuvavirran ääressä (mikä on aikanaan toiminut varsin tehokkaana kannustimena töihin palaamiselle, vaikka pikkasen puolikuntoisena..). Tässä hieman otteita aikaisemmista löydöistä, ensimmäisenä mainio naisvankiladraama Orange is the New Black:
Pikavauhtia tuli aikanaan katsottua Netflixistä myös Sillan (Bron/Broen) ensimmäinen tuotantokausi. Kyllä ruotsalaiset ja tanskalaiset osaa, jajamensan! Rikossarjojahan on tv-maailma pullollaan, varsinkin jenkeistä tulee toinen toistensa kopioita, joita mahtuu tyyliin viisikymmentä tusinaan ja joiden väliset erot on suunnilleen Sen Naispuolisen Poliisin hiusten väri, onko Se Miespuolinen Poliisi ylipainoinen vai ei (Naispuolinen Poliisi ei tietenkään ole, koskaan) ja millä kaikilla eri tavoilla jokaviikkoinen nuori naisuhri voidaan tappaa ja silpoa. Joskus uhri on mies, oho!
Jottei ihan menisi amerikkalaisten haukkumiseksi, on todettava että omaa kaavaansa toistaa myös brittisarjateollisuus, on nummea ja nummea, pikkuisia kyliä ja kieroja murhia. Ja Yrmeä Miespoliisi. Naisissa on ehkä pikkasen enemmän vaihtelua, on Nuori Elämänsä Kanssa Hukassa Oleva tai sitten Perheenäiti.
No joo, onneksi skandinaavit osaa yllättää. Sillassa Se Miespuolinen Poliisi on tylsästi rujo ja jostain käsittämättömästä syystä kaikkien heteronaisten mielestä kovin vastustamaton. Mutta Se Naispuolinen Poliisi Saga Norén on niin omaa luokkaansa, että sarjaa kattoisi jo pelkästään hänen omalaatuisen persoonansa vuoksi! Varsinkin ekalla kaudella sosiaalisten konventioiden ymmärtämättömyys tai niiden mukaan pelaamisesta kieltäytyminen johtivat varsin hulvattomiin tilanteisiin! Sarjasta on luonnollisesti tehty jenkkiversio, ja ilmeisesti muutkin maat ovat lähteneet kopioinnin tielle. Sitä en tiedä, miten tarkasti henkilöhahmot on kopioitu (jenkeillä sarjassa the Bridge Naispoliisi oli blondi, tietysti, mutta en kyennyt katsomaan sitä enempää kuin vähän ensimmäisen jakson alkua). Saga Norénia näyttelevä Sofia Helin on tehnyt kattavaa taustatyötä erilaisista asperger-oireista, mikä näkyy hänen suorituksessaan. Tapahtumat sinänsä (erinäinen kasa ruumiita) eivät ehkä ole niin oleellisia, paitsi että ne ovat osa suurempaa suunnitelmaa ja niissä on jokin senhetkistä ruumista suurempi tausta-ajatus. Tai ainakin sellainen esitetään olevan. Synkkää, tyylikästä ja jännittävää. Ja alkumusiikki on hieno.
Kakkoskausi Areenassa:
Toisena ajankohtaisena Yle areenassa on nähtävillä BBC American Orphan Black -niminen sarja, jossa myös jännitystä riittää. Jo alku imaisee mukaansa, ja aika pian paljastuu, että kyse on klooneista. Joka jaksoon on saatu uusia pikkupaljastuksia ja loppukoukku, ns. cliffhanger. Jossakin jaksossa tosin lähennytään jo komediaa, valitettavasti. Varsin hyvää töllättävää silti:
Pikavauhtia tuli aikanaan katsottua Netflixistä myös Sillan (Bron/Broen) ensimmäinen tuotantokausi. Kyllä ruotsalaiset ja tanskalaiset osaa, jajamensan! Rikossarjojahan on tv-maailma pullollaan, varsinkin jenkeistä tulee toinen toistensa kopioita, joita mahtuu tyyliin viisikymmentä tusinaan ja joiden väliset erot on suunnilleen Sen Naispuolisen Poliisin hiusten väri, onko Se Miespuolinen Poliisi ylipainoinen vai ei (Naispuolinen Poliisi ei tietenkään ole, koskaan) ja millä kaikilla eri tavoilla jokaviikkoinen nuori naisuhri voidaan tappaa ja silpoa. Joskus uhri on mies, oho!
Jottei ihan menisi amerikkalaisten haukkumiseksi, on todettava että omaa kaavaansa toistaa myös brittisarjateollisuus, on nummea ja nummea, pikkuisia kyliä ja kieroja murhia. Ja Yrmeä Miespoliisi. Naisissa on ehkä pikkasen enemmän vaihtelua, on Nuori Elämänsä Kanssa Hukassa Oleva tai sitten Perheenäiti.
No joo, onneksi skandinaavit osaa yllättää. Sillassa Se Miespuolinen Poliisi on tylsästi rujo ja jostain käsittämättömästä syystä kaikkien heteronaisten mielestä kovin vastustamaton. Mutta Se Naispuolinen Poliisi Saga Norén on niin omaa luokkaansa, että sarjaa kattoisi jo pelkästään hänen omalaatuisen persoonansa vuoksi! Varsinkin ekalla kaudella sosiaalisten konventioiden ymmärtämättömyys tai niiden mukaan pelaamisesta kieltäytyminen johtivat varsin hulvattomiin tilanteisiin! Sarjasta on luonnollisesti tehty jenkkiversio, ja ilmeisesti muutkin maat ovat lähteneet kopioinnin tielle. Sitä en tiedä, miten tarkasti henkilöhahmot on kopioitu (jenkeillä sarjassa the Bridge Naispoliisi oli blondi, tietysti, mutta en kyennyt katsomaan sitä enempää kuin vähän ensimmäisen jakson alkua). Saga Norénia näyttelevä Sofia Helin on tehnyt kattavaa taustatyötä erilaisista asperger-oireista, mikä näkyy hänen suorituksessaan. Tapahtumat sinänsä (erinäinen kasa ruumiita) eivät ehkä ole niin oleellisia, paitsi että ne ovat osa suurempaa suunnitelmaa ja niissä on jokin senhetkistä ruumista suurempi tausta-ajatus. Tai ainakin sellainen esitetään olevan. Synkkää, tyylikästä ja jännittävää. Ja alkumusiikki on hieno.
Kakkoskausi Areenassa:
Toisena ajankohtaisena Yle areenassa on nähtävillä BBC American Orphan Black -niminen sarja, jossa myös jännitystä riittää. Jo alku imaisee mukaansa, ja aika pian paljastuu, että kyse on klooneista. Joka jaksoon on saatu uusia pikkupaljastuksia ja loppukoukku, ns. cliffhanger. Jossakin jaksossa tosin lähennytään jo komediaa, valitettavasti. Varsin hyvää töllättävää silti:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)