Sanomisen tärkeydestä

Ihmislaji on kykenevä niin suureen pahaan, ettei sitä voi yksilötasolla oikein ymmärtääkään. Kävin siis omin silmin katsomassa, mitä Auschwitz-Birkenausta on jäljellä. (Linkki: http://en.auschwitz.org/m/) Aika paljon, mikä on hyvä. Minusta on hyvä, että sitä paikkaa esitellään ja siellä kierrätetään ihmisiä. Yli miljoonan ihmisen järjestelmällinen tappaminen on jotain, minkä ei pitäisi antaa painua unholaan. Kyseessä on kuitenkin yksi Euroopan suurista kollektiivisista traumoista, sotien ja neukkulan ohella. Omassa sarjassaan tämä on kuitenkin häikäilemättömän päämäärätietoisuuden ja valtavuutensa vuoksi. Siis oikeasti, ensin saada idea tappaa muutama kansanryhmä, suurimpana juutalaiset, mutta myös romanit ja homoseksuaalit, kokonaan, ja sitten lähteä toteuttamaan sitä kurinalaisesti, järjestelmällisesti ja tehokkaasti ja kaiken liikenevän hyödynnettävän (kirjaimellisesti) hyödyntäen  - se kuulostaa niin epätodelliselta!

Pienoismalli kaasukammiosta.

He luulivat saavansa tavaransa takaisin.

Röykkiöittäin tavaraa. Kenkiä, astioita, proteeseja, kainalosauvoja. Hiuksia.
Esillä oli myös hiuksista kudottua kangasta. Hiuksia ja sitä kangasta ei saanut kuvata.

Mutta eihän se ole epätodellista. Eikä se jäänyt viimeiseksi kansanmurhayritykseksi tai keskitysleiriksi edes Euroopassa.

Auschwitz I.

Auschwitz I.

Auschwitz II Birkenau. Se isompi, varsinainen tuhoamispaikka.

Auschwitz II Birkenau. Ladoilta näyttäviä vankien asuinrakennuksia ja niiden raunioita silmänkantamattomiin.

Auschwitz II Birkenau. Sisäkuva asuinrakennuksista, kuvassa nukkumalavereita.

Pohjois-Koreassa taitaa parhaillaankin olla hyvin paljon ihmisiä tämänlaisessa paikassa. Olkoonkin, että ilman samanlaista joukkotuhonnan tarkoitusta. Se erottaa Auschwitz-Birkenaun myös neukkujen Siperiaan perustamista vankileireistä, jossa ihmisiä kuoli lähinnä sairauksiin, nälkään, kylmyyteen, yksilöteloituksiin ja satunnaseen väkivaltaan. Yhdistävänä tekijänä niillä on kuitenkin se, että joku niistä ja vastaavista paikoista aina hyötyy. Ja tarpeeksi suuri enemmistö antaa sen tapahtua. Tilaisuus tekee varkaan ja yhdistelmä valta + rankaisemattomuus johtaa hirveyksiin. Olen tietenkin idealistipiiperö, mutta joskus mietin, olisiko ääneen lausutuilla ajatuksilla oma perhosvaikutuksensa. Olisiko tämä ja moni muu tuho ja pahuuden riemuvoitto jäänyt tapahtumatta, jos tarpeeksi moni olisi suunnitelmasta kuultuaan nauranut että mikä idioottimainen ajatus! Tai sanonut ei. Ollut eri mieltä ja ilmoittanut sen. Sen sijaan, että oli kiltisti hiljaa.

Jostain syystä, kuljeskellessani Auschwitz-Birkenaun rakennusten välissä, päässäni alkoi soimaan kappale, joka kirjoitettiin vastauksena erääseen kirjeeseen. Kirjeen kirjoittaja ei pitänyt siitä, että bändin jäsen ilmoitti mielipiteensä erääseen asiaan.