Hyvän elämän jäljillä

Tästä ei alunperin pitänyt tulla päivitystä, mutta kaiken ironisuuden keskellä tekee mieli nostaa esiin Ateneumin taidemuseossa vielä 29.4.2012 saakka nähtävissä oleva ruotsalaisen Carl Larssonin (1853-1919) näyttely Hyvän elämän jäljillä.

kuvat otettu sallitulta alueelta :)

Nimi viittaa Larssonin tapaan kuvata perhettään ja kotiaan saaden kaiken näyttämään hyvältä ja kauniilta. Larsson julkaisi vaimonsa kanssa kotia ja elämää kotona käsittelevän kirjankin vuonna 1899, ett Hem. Ilmeisesti jo elinaikanaan häntä on kritisoitu siitä, että hän kuvaa kohteensa ja elämänsä vähän liiankin ruusuisasti, että esim. kukkaset on maalattu liian isoiksi jne. Taiteilijan elämän alkutaival oli kaikkea muuta kuin kuvista näkyvä idylli: juoppo isä ja töissä raatava äiti, jonka tienaamat rahat isä joi pakottaen perheen aina uudestaan muuttamaan, kun ei ollut rahaa vuokraan. Kaikeksi onneksi Carlilla oli lahjoja ja opettaja, joka ne huomasi. Ja onneksi hän tapasi tulevan vaimonsa, Karinin, 1877-1878 (Larsson lähti Pariisiin 1877 ja tapasi Karinin seuraavana kesänä). Tämän jälkeen myös hänen maalauksensa alkoivat käydä paremmin kaupaksi. Tätä ennen Larsson oli toiminut kuvittajana, ilmeisesti kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta ei ollut vielä menestynyt taidemaalarina. Valitettavasti Ateneumissa ei ole hänen kuvitustöitään esillä kuin suunnilleen yhden tarinan verran ja opaskin mainitsi asiasta vasta loppuvaiheessa melkein kuin ohimennen. Minun mielestäni kuvittajantyö on kuitenkin avaintekijä hänen maalaustyyliään ajatellen, koska se on niin sarjakuvamaista. Ja mitä siihen "liian onnellista" -kritiikkiin tulee: ihan kuin maailmassa olisi liikaa onnen ja hyvän olon kuvauksia. Ainahan taiteilijat valikoivat kohteensa eivätkä kaikki muotokuvatkaan ole realistisia. Edes valokuvat eivät "näytä kaikkea" vaan aina sen, mitä kuvaaja valitsee. Mutta ilmeisesti näissä idyllisissä perhe-elämän kuvissa tuntuu ärsyttävän nimenomaan se, että nyt näytetään hyvää ja kaunista, ei rappiota ja kurjuutta. Mitenköhän moni on salaa pettynyt, kun kuulee, että Karinin päiväkirjoista voi päätellä ainakin hänen olleen hyvin onnellinen ihminen? Tavalliseen ihmiselämään kuuluvat ristiriidat ym ovat varmasti olleet läsnä heilläkin, varsinkin kun saivat kuusi lasta, joista kaksi kuoli ennen aikuisuutta. Ja tietysti tytärten taiteellisten taipumusten tukahduttaminen kunnollisten ammattien ja avioliittojen vuoksi on omanlaisensa tragedia. En silti jäänyt kaipaamaan kuvia raivarit saaneesta uhmaikäisestä tai pilaantuneesta sadosta.