Perssuomalaisen kansanedustajan James Hirvisaaren avustaja keksi ”ironisen” idean ja kirjoitti blogiinsa, että kaikilla ja erityisesti poliisilla olisi helpompaa jos kaikki pitäisi hihamerkkejä á la natsisaksa. Tai eivät nyt ihan kaikki, hän esitteli kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäisessä hihamerkkejä pitäisivät kaikki ulkomaalaiset (esimerkiksi venäläiset sirppiä ja vasaraa ja amerikkalaiset hampurilaista!), vääräuskoiset (eli muslimeille puolikuu), vääränkieliset (suomenruotsalaisille omansa) ja homot (sateekaarilippu), tai vaihtoehtoisesti kaikki Aidot Suomalaiset Suomenkieliset Heterot (ei siis mitään homoja tietenkään!) pitäisivät Suomen vaakunaeläimen leijonan kuvaa. Jostain kumman syystä hän poisti kirjoituksensa aika äkkiä. Joku nopealiikkeinen oli kuitenkin ehtinyt sen lukaista ja siitä kirjoittaa: ks. Turun sanomien juttu.
En nyt lähde kovin perusteellisesti
pohtimaan, millä tavalla tällainen ihmisten merkitseminen
helpottaisi esimerkiksi poliisin työtä tai millaiseksi Eronen
mahdollisesti poliisin työn ylipäänsä kuvittelee, jos se tolla
keinolla helpottuisi.
Viime eduskuntavaalien aikana ja
erityisesti Perussuomalaisten vaalikampanjoinnin myötä on tullut
häiritsevän usein julkisuuteen heittoja tai pidempiä kirjoituksia,
jotka sisältävät jotakin vastenmielistä, joskus piiloitellummin
ja joskus näkyvämmin. Toki näin on ollut aikaisemminkin, eräskin
kaupunginvaltuutettu on oikein kunnostautunut tällä saralla.
Yhteinen piirre näissä on kuitenkin ollut se, että sitten kun
niistä kirjoituksista tai lausunnoista yritetään tarkemmin
kysellä, niitä selitellään ironialla tai sarkasmilla. Tai
vitsillä. Että siis ”hei kamoon, ihan läppäläppä, enhän mä
nyt oiiikeeesti ole sitä mieltä että...”. Parhaimmillaan monet
ns. yleisöstäkin ovat menneet lankaan ja tyytyvät kuittaamaan nämä
älynväläykset trollina tai läppänä, jota ei sentään tartte
ottaa vakavasti.
Mutta miksei kansanedustajan tai muun
luottamushenkilön puheita pidä ottaa vakavasti? Miksi näiden
pitäisi päästä helpommalla eikä joutua vastuuseen sanomisistaan,
kun esimerkiksi kenen tahansa tavallisen duunarin, joka heittäisi
vaikkapa asiakkaalle tai pomolle samanasteista ”ironista” omaan
työhönsä liittyvää läppää, olisi syytä pelätä työpaikkansa
puolesta? Valtaahan heillä on rutkasti enemmän kuin tällaisella
taviksella.
Mutta jos mennään mukaan tähän,
että suurta osaa Perussuomalaisia edustavien sanomisista ei vaan voi
ottaa vakavasti? Mitä se kertoo puolueesta? Milloin menee
viimeinenkin uskottavuus? ”Peruspalvelut on tuotettava
pääsääntöisesti julkisesti ja palveluiden ulkoistamista on
pidettävä poikkeuksena. Sanomme ei tasaverokehitykselle.
(periaatteita eduskuntavaaliohjelmasta 2011)” – muahhahhaa,
läppäläppä!
Minäkin odotan mielenkiinnolla, koska nämä määrätyt eduskuntatalon käytävien kuluttajat tajuavat, etteivät heidän vitsinsä vain ole hauskoja muiden kuin lähimpien aatetovereiden mielestä. Poliitikosta ei voi tulla koomikkoa, vaan korkeintaan tragikoomikko.
VastaaPoista