Tennispalatsissa on esillä kattava läpileikkaus hyvin mielenkiintoisen taiteilijan, Georgia O'Keeffen (1887-1986) elämäntyöstä. Itsehän en tiedä taiteesta mitään, mutta O'Keeffen työt ilmentävät juuri sellaista modernismia, mistä pidän. Erityisen kiehtova on tapa, millä hän kuvaa luontoa eli maisemaa, kukkasia ja sen sellaisia saaden pienimmätkin yksityiskohdat näyttämään abstrakteilta mielikuvituksen tuotteilta. Ja värien käyttö on vaan niin vaikuttavaa. Niin kovin läheltä kuvattuna erityisesti jotkin kukat näyttävät tietysti myös hyvin, öö, mielenkiintoisilta. Itse asiassa jo O'Keeffen varhaisemmat abstraktitkin työt herättivät aikanaan tulkinnallisia spekulaatioita, eli että hän kuvaisi lähinnä omaa naiseuttaan ja seksuaalisuutta tällaisen muotojen runsauden avulla. Itse hän ei moista ainakaan tunnustanut ja minäkin olen taipuvainen olemaan sitä mieltä, että tällä tavalla selkästi yksimielinen tulkinta latistaa hänen teoksiaan ja ehkä tosiaan lataa ne vain sellaisella katsojan oman mielen sisällöllä, jota taitelija ei ole tarkoittanut. Päästäkseen naismaalarin lokerosta, johon häntä oltiin tunkemassa, hän maalasi paljon myös New Yorkia sen suuren 1920-luvun rakennusbuumin aikana, aihe, joka ennen häntä oli ollut miesten yksinomaisessa käytössä. Niitä kuvia oli Tennispalatsin näyttelyssä kaksi. Muuten hän viihtyi erityisesti New Mexicon alueella ja löysikin aavikolta paljon mielenkiintoista kuvattavaa, luineen ja kalloineen kaikkineen. Nekin oli omalla tavallaan herkkiä, eikä niinkään kuolemaan viittaavalla tavalla vaan enemmänkin elämän hauraudesta kertovia, kuten hän itsekin on kuvaillut (ks. esimerkiksi Pelvis with Moon, 1943, täältä).
Oma henkilökohtainen suosikkini tässä näyttelyssä oli kuitenkin esitteen kanteenkin päässyt Maissi nro 2. Sen voimakkaan vehreyden ja nerokkaan väriskaalan vuoksi. Toki muutama muukin kiehtoi, kuten lantioluu ja toinen hevosenkallotauluista, sekä eräs mustanpuhuva kukkanen, jonka sisältä loistava valo teki parhaimman vaikutuksen vasta kaukaa katsottuna. Ja aika vinkeää oli lähestyä yhtä tiettyä taulua sivusuunnassa. Näki hieman enemmän, kuin suoraan edestä katsoen (jätän mahdollisen lukijan oivallettavaksi, mikä taulu on kyseessä). Ja ei, en ollut käynyt terassilla ennen museovierailua, vaikka lomalla olenkin ;)
Googlen kuvahaun tuloksia täällä, kuvia ja piirroksia myös hänen museonsa verkkokokoelmassa. Mutta jos vain mahdollista, ne kannattaa mennä katsomaan livenä, sillä ensinnäkin tietokoneen ruutu on yleensä liian pieni suodakseen kunnollisen taide-elämyksen ja mikä tärkeintä, värit eivät pääse oikeuksiinsa.
Kävin toki myös ForumBoxissa Ruoholahdenrannassa katsomassa Art is so Gay -esillepanon (linkki). Pakko myöntää olevani niin vanha (tai konventionaalinen?), etten ihan kaikkea ja kaikkia esille laitettuja installaatioita ymmärrä. Mutta Laura Liljan peilimaapallo oli hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti