Hesarin heinäkuun kuukausiliitteessä oli artikkeli Saamelainen salaisuus. Se kertoo suomalaisesta saamelaistaiteilijasta, jonka isoisoisä perheineen kävi Saksassa Völkerschaussa eli ihmisnäyttelyssä 1925 ja 1930, muttei yleisönä. Niihin aikoihin oli ilmeisesti ihan tavanomaista koota ns. alkuperäiskansoja näyttelyyn "luonnollisine ympäristöineen" mikä ko. saamelaisten kohdalla tarkoitti siis muutamaa kotaa maalattuine tunturitaustoineen. Samoissa näyttelyissä oli myös afrikkalaisten heimojen ja Australian aboriginaalien edustajia. Artikkelin mukaan saamelaisia kohdeltiin näihin verrattuna hyvin, koska saamelaiset saivat palkkaa ja osallistuivat vapaaehtoisesti. Jutusta on siis pääteltävissä, että afrikkalaisilta ja aboriginaaleilta ei paljoa kyselty eikä heille mitään makseltu.
Ihmisnäyttelyn taustalla on varmaankin ollut ajatus tuoda vieraiden kulttuurien edustajat ympäristöineen tavallisen kansan ulottuville. Tuolloinhan ei juuri matkustamista harrastettu, joten ajatuksessa on eräänlaista "vuori Muhammedin luokse" -logiikkaa. Se on vain toteutettu nykyihmiselle (= minulle) irvokkaalta tuntuvalla tavalla. Ja imperialismia siinä on tietysti myös, siinä, että pidetiin muiden kulttuurien edustajia alempiarvoisina ja kun oli valta rahdata pakolla ihmisiä kotoaan vieraisiin olosuhteisiin töllättäväksi, niin myös tehtiin.
Mutta silti kuukausiliitteen artikkelia lukiessani en vain päässyt ajatuksesta, että näissä ihmisnäyttelyissä oli jotain samaa kuin nykypäivän matkustamisessa (en lähde nyt tässä pohtimaan niitä arvojen kannalta). Nyt matkustaminen on niin halpaa, että melkein kuka vaan eurooppalainen pääsee hyvällä tuurilla muutamalla satasella pariksi viikoksi toiselle mantereelle, jossa elämiseen menee murto-osa siitä, mitä kotimaassa kuluu. Meillä on varaa mennä katsomaan niitä muiden maanosien ihmeellisyyksiä. Ja yhä suurempi osa matkailijoista yrittää etsiä ja päästä kokemaan muista kulttuureista sitä aitoa eksotiikkaa mahdollisimman kaukana "turistirysistä" ja loma on suunnilleen pilalla, jos näkyy muita eurooppalaisia. Nyt todella mennään vuoren luokse ja pidemmälle, tai sitten vain sohvalle.
Matkustamisesta puheenollen, odotan mielenkiinnolla, muuttuuko nojatuolimatkailu. Perinteisestihän sillä on tarkoitettu matkakirjallisuuden lukemista, nykyään se voi oikeastaan tarkoittaa myös matkailuohjelmien katsomista. Teknologian kehittyessä GoogleEarthin katukuvat tai oikeastaan niiden seuraava kehitysaskel voivat joskus korvata "perinteisen" matkailun ainakin niillä, joilla ei halpalentojen loppumisen jälkeen ole enää varaa matkustaa. Ja olisihan se turvallisempaakin, ilman tauteja ja sen sellaisia. Kun ei vaan jossakin vielä kauempana tulevaisuudessa rahdattaisi väkipakolla muita elämänmuotoja pieniin tarhoihin ihmisten töllättäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti