Satu Pienestä Pörröisestä Eläimestä

Pieni Pörröinen Eläin asui mukavalla ja rauhallisella alueella omassa pienessä ja lämpimässä kolossaan. Pienellä Pörröisellä Eläimellä oli mukavia ja rauhallisia naapureita, enimmäkseen. Eräänä päivänä Pieni Pörröinen Eläin alkoi juttusille Ilsen kanssa, joka asui vähän kauempana Pienen Pörröisen Eläimen kolosta. Pieni Pörröinen Eläin oli tavannut Ilseä paljonkin, heillä oli yhteisiä ystäviä ja naapureita ja he olivat melko samanlaisia. He olivatkin monesti naureskelleet, että ovat melkein kuin lähisukulaisia keskenään, niin hyvin tulivat he juttuun.

Ilsellä oli kuitenkin ongelma, hänellä oli paljon tekemistä ja aika vähän ylimääräistä aikaa, ja hän olisi tarvinnnut apua. Kaikenlaista väkeä kun voi eksyä näinkin rauhalliselle seudulle, ja vaikka ei eksyisikään, niin onhan se hyvä kuitenkin pitää silmänsä auki. Ilse kertoi Pienelle Pörröiselle Eläimelle, että hän ja naapurin Susse ja Nöppis olivat suunnitelleet, että jos he aina silloin tällöin pitäisivät Ilsen pihaa vähän silmällä. Ei koko ajan tietenkään, onhan kaikilla omatkin hoitamista vaativat pihat ja muita hommia. Mutta välillä, vähän. Se olisi vähän niinku naapurusten yhteinen juttu, ei mikään kerho, mutta kuitenkin. Kun he niin kovasti on aina puhuneet, miten mukavaa on tehdä kaikenlaista yhdessä ja miten paljon kaikki toisista tykkäävätkään. Ilse ja Nöppis kuuluvat kyllä itse asiassa yhteen kerhoonkin, siihen samaan, minkä ystävyyskerhoon Pieni Pörröinen Eläinkin kuuluu Sussen kanssa. Tämä olisi kuitenkin vähän eri juttu, ihan niiden oma.

Pieni Pörröinen Eläin lupasi miettiä asiaa ja kipitti takaisin koloonsa. Hän miettikin asiaa paljon ja ahkerasti. Olisi kyllä tosi mukavaa, jos olisi yhteinen juttu naapurusten kanssa. Ja tuntuihan se hyvältäkin, että Ilse ja muut pitivät häntä noin vastuulliseen tehtävään sopivana. Tai  mikseivät olisi, olihan Pieni Pörröinen Eläin itsekin aina sopivan tilaisuuden tullen korostanut kykyjään, ystävällisyyttään ja halukkuuttaan auttaa naapureitaan. Pieni Pörröinen Eläin hyrisi tyytyväisenä.

Mutta olisi se kyllä aika vaivalloistakin, pitäisi mennä ulos, vaikka voisi käpertyä oman peiton alle lämpöiseen. Mitä jos juuri silloin, kun olisi oma vuoro katsastaa Ilsen pihan tilanne, onkin kylmää tai sataa? Pieni Pörröinen Eläin muisti myös naapuruston Öykkärin, sen, joka joskus antoi Pienelle Pörröiselle Eläimelle korvatillikoita ja olipa Pieni Pörröinen Eläin saanut Öykkäriltä oikein kunnolla turpiinkin. Pieni Pörröinen Eläin kyyristyi pahojen muistojen vaikutuksesta ja vikisi vähän. Mitä jos Öykkäri kuulee, että Pienellä Pörröisellä Eläimellä on naapureiden kanssa tuollainen yhteinen juttu?! Jos Öykkäri onkin sitä mieltä, että Pienellä Pörröisellä Eläimellä on nyt vähän liian hauskaa ja vähän liian läheiset välit naapureiden kanssa? Pieni Pörröinen Eläin ei edes voi mennä kysymään Öykkäriltä lupaa, koska sitä naapurit ainakin jo ihmettelisivät. Ja korvatillikka siitä kuitenkin tulisi, ehkä toinenkin. Voi, miksi pitää Pienen Pörröisen Eläimen tehdä päätöksiä, se vaikeroi. Niin vaikeaan tilanteeseen on Pieni Pörröinen Eläin joutunut, voi-voi.