Juhlimisesta ja itsenäisyydestä

Olen ns. bilehile. Pidän juhlista ja käyn mielelläni ”baareilemassa”. En ole koskaan kuulunut niihin, jotka käy baarissa vain puolisoa etsimässä ja sitten kun sellaisen onnistuvat löytämään, eivät mene kuin ehkä pakon edessä kerran vuodessa, jos sitäkään. Tietysti kun ikää on tullut lisää, en enää jaksa valvoa niin pitkään kuin nuorempana, enkä käydä baarissa joka viikonloppu. Eihän se niin kivaa olisikaan, jos se olisi jokaviikkoista. Mutta kun voi silloin tälläin laittaa vähän juhlallisempaa vaatetta ja käydä ulkona, tavata ystäviä, ottaa muutama juoma ja tanssia – rentouttavaa ja piristävää arjen rutiinien ja huolien keskellä. Miellän siis juhlan ja juhlimisen ensisijaisesti iloisena tapahtumana.

Toinen, mikä mielestäni on iloinen asia, on tietysti Suomen itsenäisyys. Kyllä, tiedän, että se on saatu kalliilla. Tiedän myös, että hyvin pitkään se horjui muodollisen sanahelinän rajoilla ja että se on ollut vaikea kunnolla sisäistää. Sattumoisin tiedän myös sen, ettei kaikilla ole aina ollut sitäkään vähää ja ettei sen puute todellakaan ole se parempi vaihtoehto. Mutta sitä olen vähän ihmetellyt, miten Suomen itsenäisyyden juhliminen näyttäytyy enemmän hartaana synkistelynä tai sitten presidentinlinnaan menevien syyllistämisenä kuin iloisena tapahtumana. Voin jo melkein kuulla jonkun nillittävän, että mitä juhlimista tässä mukamas on kun kaikki on niin kurjaa kun elintasokuilu repeää aina vain laajemmaksi ja yhteiskunnan johtavassa asemassa olevilla on aina vain vähemmän tajua kansan enemmistön todellisuudesta. Ihan kuin tämä kaikki johtuisi itsenäisyydestä? Ihan kuin ilman itsenäisyyttä ei olisi riistämistä ja syrjäytymistä tai ihan kuin niille voisi jotain tehdä ilman sitä. Tai ihan kuin nämä tärkeät asiat tiedostettaisiin vain kerran vuodessa. Vai onko niin, että se mikä ärsyttää, on juhliminen? ”Eliitti” juhlii ja ”kansa” muistelee sotaa ja kaatuneita?

Veteraaneilla ratsastetaan jos minkälaisissa asioissa, mutta vähän kyllä ihmettyttää, olisiko se niin epäkunnioittavaa iloita siitä raskailla uhrauksilla saavutetusta asemasta? Miksi itsenäisyyttä juhlitaan katsomalla sotaelokuva ja kättelyä? Miksei sitä juhlita enemmän, julkisemmin, toreilla, bändien ja ilotulitusten kera? Niin, ehkäpä siksi, että suuri enemmistö varaa mussutettavaa, avaa telkkarin ja arvostelee iltapukuja. Minä mukaan luettuna. Kun huomenna on vielä pikkujoulutkin. Mutta jos ensi vuonna järjestäisin omat itsenäisyyspäivän bileet (joo-o, varmaan)!

 

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle, mahdollinen lukijani!