keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Eläimellistä menoa

Huomenna torstaina keskustellaan eduskunnassa, pitäisikö luopua eläinten sullomisesta verkkohäkkeihin rahan takia. Kysymyksessä on siis lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta. Samalla keskusteltaneen, onko pakko noudattaa hallituksen tahtoa luoda ns. normaalin lainsäädäntömenettelyn ohittava pikakaista eli kun on ensin säädetty laki kansalaisaloitteesta, onko sitä nyt oikeasti noudatettava...eikun siitä taisikin tulla kannanotto, että sinnepäin. Tarkemmin ottaen kansalaisaloite on verrannollinen sadan kansanedustajan allekirjoittamaan aloitteeseen. Mnjäh. Parempi kuin ei mitään, tietysti.

Pitäisiköhän pistää veikkaus pystyyn, monennessako puheenvuorossa väitetään niiden, jotka haluavat kieltää turkistarhauksen, olevan vieraantuneita luonnosta. Sillä sehän se vasta luonnollista on, pitää eläimiä syntymästään asti verkkopohjaisissa pikku häkeissä, muutaman lajitoverin ja ehkä yhden puukalikan kanssa.

Samaan aikaan samassa paikassa. Eli kun elämä on jo valmiiksi ollut kurjaa tai kurjahkoa, voi siitä tehdä vielä vähän kurjempaa. Vai olenkohan ainoa, joka näkee aivan erityisen julmuuden siinä, että löytöeläin, joka on ehkä ollut lemmikki, otetaan talteen (niin, joskus on voinut puhua jopa pelastamisesta) - ja aletaan sitten käyttää sitä kokeisiin. Sitä paitsi jos laji on muuten vaan villiintynyt, kuten esim kanit, ei se mun mielestä eroa villieläinten pyydystämisestä. Ei se eläin ainakaan tiedä, miten monen sukupolven takaiset esivanhemmat elivät tyytyväisenä ihmisolentojen kanssa. Ja silloinkin, kiinniotto kokeita varten ei oikein sovi kuvaan rakastetusta lemmikistä. Kanien keskuudessa leviävien tautien tapauksessa asiaa toki voisi harkita.

2 kommenttia:

  1. Tuo löytöeläinjuttu ei tavallaan ole niin paha miltä se näyttää. Ensinnäkin, luonnonvaraisia eläimiä saa jo nykyään käyttää eläinkokeissa luvanvaraisesti niin kuin kaikkia muitakin. Kokemukseni mukaan luonnonvaraisilla eläimillä tehtävät kokeet ovat usein niitä "parhaita" eläinkokeita, sillä ne liittyvät yleensä eläinten suojeluun tai eläintautien kartoitukseen, kokeen tekijät välittävät tutkimastaan lajista, ja koetoimenpiteet ovat yleensä pieniä ja lyhytkestoisia. Tyyliin eläin kiinni, asennetaan lähetin tai otetaan näyte, vapautetaan eläin takaisin luontoon.

    Laboratorioeläimiksi luonnonvaraiset eläimet (ja oletan että löytöeläimet vertautuvat näihin) eivät päädy (tai ainakaan minä en osaa kuvitella, miten päätyisivät), vaan laboratorioissa käytetyt koe-eläimet ovat usein tavoitekasvatettuja. Tämä siksi että tutkijat haluavat mahdollisimman tasalaatuisia, terveitä eläimiä joiden fenotyypissä ei tule yllätyksiä.

    VastaaPoista
  2. No hyvä, että asia ei ollutkaan niin huono juttu kuin pelkäsin! Oonkohan joskus liian pessimistinen...

    VastaaPoista