Pride-viikon jo perinteeksi muodostunut Homojen hommaa -stand up oli tänä vuonna erityisen kansainvälinen ja runsas. Esiintyjissä oli maahanmuuttajia ja puoliksi ulkomaalaistaustaisia. Juontajana toimi nopeasanainen Ali Jahangiri, joka on työskennellyt alalla pitkään. Sen tietysti huomasi, varsinkin verrattuna joihinkin esiintyjiin Alin juonnot olivat huomattavasti hauskempia.
Ilta oli mukava, Botta oli täynnä ja varsinkin ensimmäiset esiintyjät olivat hauskoja. Ei varmasti ole helppoa yrittää keksiä settiä homoyleisölle, ja olikin mielenkiintoista nähdä, miten eri tavalla eri koomikot tämän ratkaisivat. Ai niin, miksi homoyleisö olisi vaativampi kuin tavallinen yleisö, jonka joukossa väistämättä on myös homoja? No koska toimiakseen komedia vaatii jonkinlaisen samaistuksen tai edes tunteen siitä, että tietää, mistä puhutaan. Muutama, joka ei naura, ei haittaa, jos suurin osa yleisöstä hekottaa, mutta jos suurin osa yleisöstä onkin sellaisia, joita ei omat jutut kosketa, ollaankin jo vaikeilla vesillä. Siksi esimerkiksi kanadalaiskoomikon englannin kieleen perustuva kielivitsi sai aikaan vain jäätävää hiljaisuutta. Hyvä koomikko ei tule vaan kertomaan juttuja itsestään, vaan yrittää saada kontaktin yleisöönsä. Homot on siinä hankala yleisö, että harvalla heterokoomikolla on meistä hirveästi kokemusta. Monena vuonna onkin ollut joukossa näitä "mitä minä ajattelen homoista" -juttuja. Myös tasa-arvo on tietysti aina mainittava, varsinkin jos on joku ajankohtainen lakiesitys meneillään, vaikkapa. Ja kerrottava, miten meidän oikeuksia puolustetaan. Aika monen esitys oli kuitenkin perusheteroa. Omalla tavallaan huippu oli erään naiskoomikon (Eeva Vekki?) kysymys yleisölle: kuinka moni teistä on naimisissa? Kaksi päivää sen jälkeen, kun lakivaliokunta oli tyrmännyt avioliittolain uudistuksen. Siis oikeesti?! No nousihan sieltä hiljaisuuden jälkeen yksi käsi. Ja päästiin kertomaan polttarivitsi. Asian voi tietysti ratkaista myös niin kuin Ida Grönlund: oli hyvä setti, sopivasti heteroa ja homoa, ja lopuksi ihana uudelleensanoitettu Päivänsäde ja menninkäinen. Harmi vaan, että oli täsmälleen sama kuin viime vuonna. No uusien juttujen keksiminen on tietysti vaikeaa.
Ulkomaalaismausteiden ansiosta kerrottiin myös suomivitsejä ja Ali sekä puoliksi turkkilainen goottityttö (valitettavasti en muista hänen nimeään, eikä sitä ollut esiintyjälistassakaan) heittivät muutaman pizzakebabläpän. Kyllä ne ehkä vielä pari vuotta toimii, ennen kuin alkaa tuntua kuluneilta. Sitten voi ottaa esiin bussikuskin :) Tuosta goottitytöstä toivottavasti kuullaan vielä, ei ollut ihan niin noloa eikä yliheteroa juttua kuin useimmilla muilla. Vaikka onhan paljon kiinni myös siitä, miten juttunsa esittää - esimerkiksi Ali Jahangirin ennenaikaista siemensyöksyä käsittelevä setti oli hyvinkin hauska, vaikkei se omaan elämään millään tavalla liitykään.
Tänä vuonna esityksiä oli kaksi, ja yleisöä riitti. Ja, kuten sanottua, hauskaa oli, muutamista piinallisista hetkistä huolimatta. Ensi vuonna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti