Novelleja, vanhaa rakkautta ja suomidekkaria

Kesän alkajaisiksi piti hakea läjä kirjallisuutta lomalukemiseksi, vaikka lomaan on vielä aikaa eikä kesäkään tunnu olevan kuin kuukauden nimenä kalenterissa. Niin siis melkein kaikki olenkin jo itse asiassa ehtinyt lukea, kohta joutuu hakemaan uuden satsin!

Tarinoita tuonpuoleisista oli jännä, pieniä tarinoita siitä, millaista kuoleman tuolla puolen on. Aika monessa tarinassa esiintyy jonkinlainen jumala, mikä on kai ymmärrettävää, elämän jälkeisissä asioissa kun liikutaan. Paljon enemmän variaatioita tarinoihin, kun on joku persoona läsnä siinä.
Auringonlaskun jälkeen on Kingiä, pitkästä aikaa novellikokoelma. Kahdessa tai tavallaan ehkä kolmessa niistä käsitellään myöskin tuonpuoleista. Novelleista ihan ensimmäinen, Willa, sai aikaan samanlaiset vinkeät väreet kuin eräs leffa (pääosassa Nicole Kidman:). Ja pakkomiellettä tavallaan kuvaavassa N:ssä on ihana Lovecraft-sävy. Se on myös sellaista aitoa, ihanaa Kingiä, minkä voin nähdä taipuvan elokuvaksi, ainakin eräs kohtauksista piirtyy hyvinkin selkeästi. Niin että vaikka siis periaatteessa on puhe pakko-oireista, ei se suinkaan ole koko totuus, välttämättä... Joo, vaikka joskus tuleekin heikompia esityksiä ja huteja, pystyy herra King silti välillä säväyttämään juuri oikealla tavalla.

Vanhaa rakkauttahan tuo Kingikin on, mutta tässä postauksessa sen tittelin vie Neil Gaimanin Sandman-sarjaan kuuluva albumi Ikuiset yöt, novellikokoelma tämäkin oikeastaan. Oi-oi-oi. Sandmanin visuaalista jälkeä olen kuolannut siitä asti, kun vahingossa tartuin ensimmäiseen albumiin. Että joku osaakin. Gaimanin luomat Ikuiset ja niihin liittyvät tarinat ovat ehdottomasti sen kaiken taiteellisen vaivannäön arvoisia.
Novellikokoelmien lisäksi piti saada vähän kevyempää, joten mukaan tarttui suomidekkari. Tuula Mai Salmelan Syvyyden avaimet. Ja olipa hyvä että tarttui, oikein kiva uusi tuttavuus tämä kirjailija. Erittäin suuri plussa sille, että tapahtumapaikkana on Helsinki ja sen ihanat Toukola sekä Arabia. Ja murhaakin pohditaan vähän niin kuin oheistekemisenä. Juuri sopivaa kesälukemistoa tämä.

Suomalaisesta kirjallisuudesta kun pääsin vauhtiin, pitää tässä vaiheessa nostaa esille Stefan Nymanin Anna online, vaikka sen olen lukenut jo kauan sitten. Kyllä suomalainenkin kauhua osaa kirjoittaa. Harmi vaan, että kirja on vähän lyhyt, jotenkin jäi sellainen olo, että enemmän olisi voinut tunnelmaa luoda. No, ei sentään niin pahasti kuin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisessa, jossa suunnilleen puolessa välissä alkaa tuntua siltä, että kirjailijalle tuli kiire saada kirja valmiiksi määräaikaan mennessä ja piti pistää pikakelaus päälle.

Mutta ei kesä pelkkää lukemista ole! Se on myös aurinkoa, toivottavasti ainakin :)