Johtuukohan kesästä vai mistä, mutta alkoholi on ollut ajankohtainen puheenaihe. On nostettu kissa pöydälle ja kerrottu ääneen, että monet suomalaiset ihannoivat humalatilaa samaan aikaan kun alkoholiongelmista ei voi puhua. Toisaalta katujuoppouden sijasta tissuttelu on lisääntynyt. Nämä on jokseenkin vastakohtaiset näkemykset ja molemmilla tuntuu olevan jotakin tutkimustietoa taustallaan. Ainakin edellä linkatun Helsingin uutisten jutun yhteydessä oli tilastolaatikko, jonka mukaan väkevien kulutus on laskenut reilusti samaan aikaan kun viinien ja oluen kulutus on noussut. Väkeviähän harvemmin tissutellaan.
Erityisen mielenkiintoista kuitenkin on, että 10 prosenttia väestöstä juo puolet kaikesta kulutetusta alkoholista. Se on aika hurja määrä, kun sitä ajattelee. En toki usko, että alkoholismin oheissairaudet ja muut lieveilmiöt vaivaavat pelkästään tätä 10 prosenttia, mutta voisi olettaa, että suurin osa ongelmista kasautuu sinne, minne käyttökin. Ei sillä, etteikö ns. vähempikin käyttö olisi jollekin ongelma tai aiheuttaisi ongelmia. Riippuvuus voi tulla salakavalasti vähitellen ja alkoholiriippuvuus voi aiheuttaa paljonkin surua ja tuskaa. Varmaan enemmän kuin esim peliriippuvuus ihan fyysistenkin vaikutustensa ansiosta.
Parempaan suuntaan kuitenkin ollaan menossa. Nuorison humalahakuinen juominen on laskussa (edelleen sama Helsingin uutisten linkki). Ilmiön syitä ei ilmeisesti ole tutkittu, joten voin heittää kehiin valistumattoman mutu-arvaukseni. Jospa nuorison alkoholinkäytön maltillistuminen johtuukin alkoholin arkipäiväistymisestä ja sen saatavuuden vapautumisesta? Nykyiset suurkuluttajat ovat niitä viisikymppisiä ja vanhempia, jotka ovat oppineet juomaan kuuskyt-seiskytluvuilla silloisten rajoitusten alaisuudessa. Ne vetää edelleen kuin viimeistä päivää "nyt sitä saa, ei tiedä saako huomenna" -fiiliksissä, kun ne on tottuneet siihen, että alkoholi on jotain erityistä, mitä pitää ahnehtia aina kun sitä on tarjolla tai mahdollista saada ja niin paljon kuin suinkin kykenee. Nykyteinit on kasvaneet isomman valikoiman ja helpomman saatavuuden aikakaudella, mutta eipä sitten juomisessa enää mitään erityistä olekaan. Vaikka aina on tietysti niitä teinikännäjiä, ja joillekin heistä kehittyy riippuvuus. Mutta suuressa mittakaavassa tarkasteltuna ikäluokka ei ole niin kiinnostunut humalahakuisesta juomisesta kuin vanhempansa. Tätä voisi miettiä, kun uusia (uusvanhoja) rajoituksia alkoholin saatavuuteen ajetaan.
Ja loppuprovona vielä, että ehkäpä alkoholin tabuasema on poistunut historiaan vasta sitten, kun Kuluttajaliitolta kysytään myös alkoholiasioista. Nythän äänessä ovat olleet lähinnä valtionhallinto vs tuottajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti