tiistai 1. tammikuuta 2013

Älykkyys meissä ja heissä

YLEltä tulee kaksiosainen dokkari eläinten älykkyydestä (Prisma: huippuälykkäät eläimet). Jotenkin käsittämätöntä, että melkein viime vuosiin asti eläimiä on pidetty esineisiin verrattavina, ainoastaan vaistojensa ohjaamina toimivina. Jo ensimmäisessä jaksossa käy ainakin minulle selväksi, että väitteet ihmisälyn ylivertaisuudesta ovat suuresti liioiteltuja. Rehellisesti sanottuna en usko, että pystyisin itse yhtä luovaan ongelmanratkaisuun kuin ohjelmassa esiintyneet kädelliset ja linnut. Ja muistitesteissä olisin niin paljon surkeampi. Mutta skeittaava koira oli kyllä ihan paras! Hiukan tosin häiritsi tämän omaksi ilokseen (isäntänsä? Täytyyköhän keksiä joku muu termi. Toisaalta ihmisen ja eläimen välinen valtasuhde tietysti pysyy, vaikka ihminen olisi miten ymmärtäväinen ja antaisi eläimelle mahdollisuuden kehittää omia harrastuksia) ihmisensä harrastuksen jakavan koiran ja temppuja tekemään koulutettujen delfiinien rinnastaminen toisiinsa. Vaikka nämä delfiinit toimivatkin luovasti kehittämällä uudenlaisia temppuja, tekivät ne niin käskystä, ei omasta aloitteesta. Mutta hyvä ja mielenkiintoinen dokumentti, odotan innolla kakkososaa.

Niin, dokkarin on tuottanut BBC ja sen esittää Yle. Uudessa verokortissani olikin maininta yleisradioverosta, kun siinä ilmoitettiin yleisradioveron laskemisen perusteena olevat tulot. Veroa suunnitellessa käytiin debattia siitä, onko oikein rahoittaa verovaroista palvelua, jota sen maksamiseen näin osallistuvat eivät välttämättä edes käyttäisi. Että siinä mielessä vanha tv-lupamaksu olisi oikeudenmukaisempi. Toisaalta jokainen meistä maksaa veroistaan paljonkin sellaista, mitä ei itse käytä. Minäkin osallistun ns. yhteisen potin kautta perähikiän ja takahikiän välisten moottoriteiden rakentamiseen, lastentarhojen ylläpitoon ja eläintehtailijoiden tukiaisiin.  

Mainosrahoitteisten medioiden edustajat ovat nähneet valtion rahoittaman median ongelmallisena, koska se on, no, valtion rahoittamaa. Sen ei tarvi kilpailla mainostajista ja siksi se saa helpommin rahaa toimintaansa. On kuultu myös huolta siitä, että valtion rahoittamasta mediatalosta tulee valtiovallan ja erityisesti kullakin hetkellä vallassa olevien puolueiden / henkilöiden vallan pönkittäjä pikemmin kuin kriittiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuja. Maailma on tietysti täynnä esimerkkejä sellaisista valtion rahoittamista kanavista, joiden tehtävä on jokin muu kuin vapaa ja tasapuolinen tiedonvälitys ja jopa välillä vähän kirosanaksi muuttunut sivistys. Mutta on myös parempia valtion rahoittamia mediataloja, kuten BBC, joka tuonkin eläindokkarin, josta jaaritteluni sai alkunsa, on tuottanut. Enkä tiedä, onko mainosrahoitteisten medioidenkaan yhteiskunnallinen aktiivisuus tai kriittisyys niin erityisen aktiivista tai kriittistä, ainakin sen perusteella, mitä itse olen seurannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti