maanantai 21. tammikuuta 2013

Elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta

Sain hienon joululahjan: Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan.



Kirjassa ei ole juurikaan nippelitietoa, mutta silti se onnistuu olemaan kattava ja elävä yleisesitys siitä, mitä niinsanotusti tiedämme maailmankaikkeuden ja elämän synnystä, ihmisen kehityksestä, uskonnollisuudesta jne. Muutamalla runonsäkeellä ja vitsikkäällä esitystyylillä maustettuna. Erittäin taitavasti on lukemattomien tutkimustuntien tuottamat tuhannet sivut tiivistetty helppolukuisiksi reiluksi 200 sivuksi.

Kirjassa on myös yksi parhaita lukemiani ajatuksia. En törmännyt tähän ensimmäist kertaa, mutta se on yhtä kaikki mainitsemisen arvoinen. Nimittäin se, että vaikka historiaa opetetaan perinteisesti valloittajien, valtakuntien ja sotien kautta, ei nämä toisiaan seuraavat valtakaudet ja ideologiat hirveästi kerro sitä tärkeintä, sitä miten ihmisen elämä on muuttunut vuosisatojen myötä. Käytännössä se on ollut aivan sama, minkänimiselle herralle niitä veroja ja kymmenyksiä on kerätty, samanlaista raatamista se elämä on joka tapauksessa ollut. Kunnes on tullut pientä teknologista edistystä, uusia keksintöjä jne. Onko tavallisen elämän näkökulmasta suurempi vaikutus ollut jollakin sodalla, joka ei oikeastaan juurikaan eroa muista sodista, vai ehkäisypillerin keksimisellä?

Toki sodillakin voi olla omia, ensi ajattelulla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia. Veikkaan, että moderni humanitaarinen oikeus ja pakolaisoikeus eivät ehkä olisi kehittyneet samanlaisiksi kuin nyt ovat ilman joukkotuhontaa ja maailmansotien, erityisesti toisen maailmansodan kauhuja. Miten nämä sitten vaikuttavat taviksen elämään tänä päivänä riippuu ehkä siitä, missä päin maailmaa sattuu syntymään.

Ihmisen alkuperä kiinnostaa tietysti kovasti. Tähtien lapsia olemme siinä missä kaikki muukin ympärillämme. Mutta omaa napaakin tarkemmin tutkimalla voi löytää kaikkea mielenkiintoista. On nimittäin hyvin jännittävää huomata, miten sukupuumme täydentyy jatkuvasti ja miten vanha käsitys siitä, että me, Homo Sapiens, olisimme tavallaan neanderthalilaisten seuraajia, on nyt todellakin vanhentunut. Ja että itse asiassa meissä on neanderthalilaisten geenien lisäksi myös muiden geenejä. Esimerkiksi denisovanihmisten. Ehkäpä siinä selitys hyvälle kehitys- ja selviytymiskyvylle - tarpeeksi laaja ja monipuolinen geenivaranto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti